Tänään tulee kuluneeksi tasan 80 vuotta Mainilan laukauksista.
Neuvostoliitto lavasti Mainilan laukaukset 26.11.1939 klo 15.45, joita se käytti tekosyynä Talvisodan aloittamiseen.
Totuuden myöntämiseen meni yli 50 vuotta.
Mainilan laukaukset ammuttiin
Mainilan seitsemän laukausta ammuttiin, tosin lähes kaksi vuotta myöhemmin.
18 D:n Jalkaväkirykmentti 27. joukot olivat saavuttaneet Rajajoen elokuun viimeisinä päivinä kuukauden kestäneen rajun hyökkäyksen päätteeksi.
Eversti Pajari käski ampua 31.8.1941 ”Mainilan laukaukset”, mistä suomalaisia oli syytetty Talvisodan alla.
Jokaiseen kranaattiin kirjoitettiin osoite: Mainila.
Marsalkka Mannerheimin kiitokset eversti Pajarille Uudessa-Alakylässä syyskuussa 1941; ”Nämä ovat saavutuksia, joita vain harvoin sodassa saavutetaan. Parhaat kiitokset eversti Pajarille ja hänen urhoollisille joukoilleen suurenmoisista ja loistavista saavutuksista”.
Marsalkka antoi tunnustuksensa Aaro Pajarille nimittämällä hänet 14.9.1941 Mannerheim-ristin ritariksi numero 12.
Lisäksi kaksi viikkoa myöhemmin 3.10.1941 Pajari ylennettiin kenraalimajuriksi.
Sodan uhatessa lokakuun puolivälissä 1939 kutsuttiin kaikki reserviläiset ylimääräisiin harjoitukseen, josta käytetään lyhennettä YH.
Tampereen ja lähikuntien miehistä muodostettiin noin 3000 miehen vahvuinen Jalkaväkirykmentti 16 (JR 16), komentajanaan everstiluutnantti Aaro Pajari. Hän oli toiminut lähes koko 1930-luvun Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin päällikkönä, joten hän tunsi hyvin suuren osan alikomentajistaan ja miehistöstäänkin.
Harjoituksiin kutsutut kokoontuivat yleensä ensin paikkakuntiensa suojeluskuntataloille, josta siirryttiin ryhmäkuljetuksin Tampereelle.
Lokakuun 17.päivänä 1939 järjestettiin rykmentin paraatikatselmus ja kenttäjumalanpalvelus Tammelantorilla.
Pajari tarkasti joukot ja piti puheen. JR 16 kalustoineen ja varusteineen kuljetettiin 20-21. lokakuuta junakuljetuksin Luumäen Taavetin asemalle ja sieltä marssien suunnitellulle harjoitusalueelle.
Pääosan YH-jaksosta rykmentti harjoitteli ja rakensi kenttälinnotteita Hietaniemen kylän alueella nykyisen Kouvolasta Lappeenrantaan vievän valtatie 6:n pohjoispuolella.
Jalkaväkirykmentti 16 vietti n. puolitoista kuukautta Taavetissa tekemässä linnoitustöitä maastossa ja harjoittelemassa sotatoimia.
Noin kolmannes miehistä oli päivittäin kenttälinnoitustöissä, ja kaksi kolmannesta harjoitteli sotilaallisia taitoja mahdollisesti edessä olevia tositoimia varten. Rykmentin työsaavutukset olivat mittavat.
Esimerkiksi kiviesteitä
rakennettiin noin 650 metriä ja suojakaivantoja lähes 2 300 metriä,
tulilinjoja raivattiin lähes kymmenen kilometriä ja kenttäteitä
tehtiin yli kymmenen kilometriä sekä paljon muuta.
Marraskuun lopussa 1939 Talvisota
syttyi ja 5-7. joulukuuta rykmentti siirrettiin taisteluihin
Tolvajärven suunnalle.
Perinnejuhlan päivänä Hietaniemen
kylässä paljastettiin JR 16:n muistokivi.
klo 11 – 11.45 JR 16:n muistomerkki, Hietamiehentie 218, Luumäki
Hietamiehessä paljastettiin paikallisen panssariesteen kivi kunnioittamaan JR 16:n miesten toimintaa Luumäellä.
Aiempi muistokivi sijaitsi hankalassa paikassa ja sen pronssilaatta oli kadonnut.
Panssariesteen kivi
Laatan teksti: Jalkaväkirykmentti
16 harjoitteli ja rakensi linnoitteita tällä alueella ennen
talvisotaa. Tämä paikallisen panssariesteen kivi on pystytetty
19.10.2019 kunnioittamaan rykmentin miesten toimintaa. Luumäen
kunta, Pajarin Poikien Perinneyhdistys ry.
Kiven yhteyteen tuli Leo Venäläisen veistämä Vartiosotilas-puuveistos ja opastaulu.
Timo Siukosaari, Vartiosotilas-puuveistos, Helena Pajari-Turpeinen
Marsalkan hopeatorvet fanfaari Rakuunasoittokunta – johtaa musiikkiyliluutnantti Marko Saikko
Suomen lippua kantoi Martti Tiitola ja PPPYn lippua Hannu Wirola.
Paljastuspuheen piti Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen puheenjohtaja, kenraalimajuri evp Kalervo Sipi ja paljastajina toimivat JR 16:n 6. komppanian päällikön, luutnantti Martti Siukosaaren veljenpoika Timo Siukosaari ja 1. Pataljoonan komentajan, kapteeni Ilmari Laakson pojanpoika Jyrki Laakso.
Puhe Kenraalimajuri evp Kalervo Sipi
Arvoisat
kutsuvieraat, hyvät naiset ja miehet täällä Hietamiehessä,
toivotan Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen puheenjohtajana teidät
kaikki lämpimästi tervetulleiksi tähän JR 16:n juhlapäivän
aloitustapahtumaan.
Tämän päivän päähenkilöstä Aaro Olavi Pajarista tuli keväällä 1932 Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin päällikkö. Hän käynnisti heti koulutusohjelman, jollaista ei oltu ennen koettu. Ensin opetettiin suojeluskuntien päällystö ja alipäällystö ja sitten oli vuorossa miehistö.
Talvisaikaan harjoiteltiin maastossa kerran viikossa, teoriatunteja sisätiloissa oli vain harvakseltaan. Metsäharjoitukset olivat tarkoituksellisesti fyysisesti vaativia.
Hänelle tyypilliseen edestä johtamisen tapaan Pajari kävi henkilökohtaisesti valvomassa toimintaa. Koko ajan korostettiin, että kaikki tämä tehtiin pahimman varalta!
Pajari ei päästänyt ketään helpolla, vaan vaati ja vaati parempaa suoritusta ja fyysistä kuntoa. Miehille ja naisille tuli tunne, että harjoiteltiin jotain tiettyä ja tulevaa asiaa varten, ja se motivoi.
Pajari korosti erityisesti päällystön ratkaisevaa merkitystä joukon hengen ja suorituskyvyn tehostamisessa.
Väsymättömällä tarmolla johtamansa suojeluskuntakoulutuksen tuloksena Pajarilla oli sitten Talvisodassa Tolvajärven rintamalla Jalkaväkirykmentti 16:ssa ja Jatkosodassa Karjalankannaksella 18. Divisioonassa valiomiehitys päällystön, alipäällystön ja miehistön runkona.
Sittemmin kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari ja kenraalimajuriksi ylennetty Aaro Pajari saavutti käymissämme itsenäisyystaisteluissa legendaarisen maineen.
Itseään säästämättä Aaro Pajari tuki jatkuvasti alaistensa johtajien toimintaa, ohjasi ja opasti heitä sekä valoi heihin uskoa taistelujen onnistumiseen. Osoittamalla omaa henkilökohtaista urhoollisuuttaan hän sai monesti jo aivan uupumuksen partaalla olevat yksityiset rivimiehensäkin jatkamaan taisteluja lopulliseen voittoon saakka.
Pajarin ja hänen miestensä välille muodostui poikkeuksellisen voimakas side ja jo sodan aikana miehet alkoivat kutsua itseään ”Pajarin Pojiksi.”
Arvoisa juhlaväki, syksyn 1939 levottoman tilanteen seurauksena pantiin Suomessa toimeen ylimääräinen harjoitus, YH. Pohjois-Hämeen reserviläisistä perustettiin Tampereella lokakuun puolivälin tienoilla mm Jalkaväkirykmentti 16.
Tuo everstiluutnantti Aaro Pajarin johtama joukko saapui 21. lokakuuta osaksi Päämajan reserviä Taavettiin. Ensiksi se sijoittui radan eteläpuoleisille alueille, mutta siirtyi 30.10. tänne radan pohjoispuolelle.
Keskitysalueella tärkeässä roolissa olivat erilaiset linnoitustyöt. Päivittäin noin kolmasosa joukosta oli rakentamassa linnoitteita ja muilla oli palvelusohjelman mukaisia harjoituksia. Harjoiteltiin tietysti sotilaallisia taitoja mahdollisesti edessä olevia tositoimia varten.
Raskaan linnoitustyön ja taisteluharjoitusten ohella ohjelmassa oli myös esimerkiksi sulkeisjärjestyksen harjoituksia. Tätä arvostan vanhana sotilaana ja tämä osoittaa silloisten johtajien sisäistäneen tuon toiminnan merkityksen.
Rykmentin reilut 3 000 miestä valmisteli pääpuolustuslinjaa ja sille tukilinjaa tekemällä teiden suunnassa pohjoiseen päin panssariesteitä kivistä ja kaivannoista.
Kenttävarusteluun kuului myös runsaasti suokaivuuta, joka oli äärimmäisen epämieluisaa ja terveydellisesti vaarallista lämpömittarin alkaessa olla säännöllisesti jo nollan alapuolella. Lisäksi kaivettiin ja räjäytettiin kk-asemia, taisteluhautaa ja korsuja. Nämä paikat ovat edelleen maastossa hyvin nähtävissä.
Pajarilaiset rakensivat Luumäelle linnoitteita kunnioitusta ja ihmetystä herättävällä tavalla ja laajuudessa.
Joukon puku- ja varsinkin jalkinetilanne oli melko heikko. Varustepuutteista huolimatta linnoitustyöt sujuivat erittäin reippaasti. Osittain päästiin jopa huippusaavutuksiin. Ei voi muuta kuin ihmetellä!
Joukot majoittuivat pääosin telttoihin. Pataljoonien ja komppanioiden komentopaikat sijoittuivat asuttuihin rakennuksiin, kuten esimerkiksi täällä Hietamiehessä Uusiheimalan Ylätupaan ja ns Frimodigin taloon.
Hevosille pyrittiin saamaan suojat ulkorakennuksiin, riihiin tai katoksiin. Kun sisätalleja ei ollut riittävästi, rakennettiin kenttätalleja ulkotiloihin.
Olemme
nyt rykmentin II P:n majoitus- ja toiminta-alueella. Tähän
ympärillämme olevaan maastoon oli majoittuneena luutnantti
Aarne Heinivahon 5. Komppania.
Sotilaiden tulo tänne Hietamiehen kylään innosti tietenkin pikkupoikia. Uusiheimalan talon kahdeksanvuotias Ilkka-poika melkein asui sotilaiden teltassa. Hänen mieleensä jäivät pysyvästi Hietamiehessä majaillut tamperelaispataljoona ja sen majoituspaikat. Niinpä hän on sitten myöhemmin merkinnyt Heinivahon komppanian, luutnantti Urho Isotalon 4. Komppanian ja luutnantti Martti Siukosaaren 6. Komppanian telttakamiinoiden paikat merkkipaalulla, samoin kuin kenttäkeittiöiden ja -käymälöiden paikat ja ne ovat edelleen nähtävinä maastossa.
Pohjois-Kymen Sotilaspoikakillan jäsen Ilkka Uusiheimala pystytti täällä tänään paikalla olevan Raimo-veljensä kanssa vuonna 1997 muistokiven tuolle läheiselle mäelle. Sen upea pronssilaatta on valitettavasti kadonnut.
Kiitos Petri Uusiheimalle siitä, että olemme saaneet pystyttää JR 16:n uuden muistomerkin tälle alueelle ja kiitos Seppo Hietamiehelle siitä, että saimme ottaa tämän panssariestekiven hänen mailtaan.
Kiitos myös puutaiteilija Leo Venäläiselle, jonka ansiosta hänen moottorisahalla veistämänsä ”Vartiosotilas” seisoo ryhdikkäänä tässä muistokiven vieressä. Tämä patsas on jo kolmas hänen JR 16:n kunniaksi tekemänsä veistos. Leo Venäläinen sai kipinän näiden patsaiden veistämiseen vierailtuaan 90-luvulla Karjalan kannaksella ja kuultuaan veteraani Lasse Kolan kertovan pysäyttäviä kokemuksiaan.
Hyvä juhlaväki, seisomme nyt JR 16:n miesten kunniaksi pystytetyllä muistomerkillä. Tämä muistomerkki on vähintä, mitä me olemme voineet tehdä näiden sotaan valmistautumassa olevien hyväksi!
Symboloikoon tämä panssariestekivi sitä graniitinlujaa taisteluhenkeä, joka edessä olevassa sodassa tuli vallitsemaan tässä Pajarin johtamassa JR 16:ssa.
Olkoon tämän kivi meille muistutuksena siitä uhrauksesta, jonka nämä miehet jatkossa tekivät sen hyväksi, että me saamme elää vapaassa Suomessa.
Me olemme kiitollisia siitä perinnöstä, jonka nämäkin sotiemme veteraanit meille jättivät – Suomesta, jossa on hyvä elää. Se on lahjoista kallisarvoisin.
Pyydän
nyt Pajarin Poikien taistelijoiden jälkeläisiä Jyrki
Laaksoa ja Timo
Siukosaarta
paljastamaan kiven. Jyrki Laakso on tällä alueella toimineen II P:n
komentajan kapteeni Ilmari Laakson pojanpoika. Timo Siukosaari on
tuon jo mainitsemani Martti Siukosaaren veljenpoika. Paljastamme
muistokiven Erkki Aaltosen säveltämän ”Pajarin poikien marssin”
soidessa. – Olkaa
hyvä!
Muistomerkin paljastus – Pajarin Poikien jälkeläiset
Pajarin poikien marssi, säv. Erkki Aaltonen paljastuksen yhteydessä Rakuunasoittokunta
JR16:n tekemät linnoitustyöt Taavetin länsi- sekä pohjoispuolella on kartoitettu ja merkitty kohteet maastoon infotauluin.
Maamme-laulu – Rakuunasoittokunta ja yleisö
Muistomerkin paljastajat Jyrki Laakso ja Timo Siukosaari, lippumiehet Martti Tiitola ja Hannu Wirola sekä paljastuspuheen pitäjä Kalervo Sipi. Muistomerkin vierellä on Leo Venäläisden puuveistos ”Vartiosotilas”.
Tampereen seudulta tapahtumaan osallistui nelisenkymmentä Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen (PPPY) jäsentä.
Muistomerkin paljastus Hietamiehessä.
klo 12.15 – 12.30 JR 16:n esikunta, Purhon talo, Venäläisenkyläntie 328
Muistolaatan Purhon talon seinään paljasti Helena Turpeinen, paljastuspuheen piti Tuomo Juntunen.
Purhon talon seinään kiinnitetty laatta kertoo rykmentin esikunnan olosta siellä.
Muistolaatta Purhon talon seinässä.
Kertomus Pajarin esikunnasta – Tuomo Juntunen
Tuomo Juntunsen puhe
Muistolaatan paljastus – Helena Turpeinen
Helena Pajari-Turpeinen
klo
13 – Lounas,
Taavetin Koulukeskus, Linnalantie 14, Taavetti
Pääjuhla Luumäen keskustassa sijaitsevassa Seuratalo Joukolassa, entisessä suojeluskuntatalossa.
klo
14 – noin 15.30 Pääjuhla,
Seuratalo ”Joukola”; Torikatu 1, Taavetti
14.00 Suomalaisen ratsuväen marssi Rakuunasoittokunta 30-vuotisessa sodassa johtaa musiikkimajuri Riku Huhtasalo
Luumäen kunnan tervehdys Kunnanjohtaja Anne Ukkonen
Pajarin Poikien Perinneyhdistys ry:n Kenraalimajuri evp tervehdys Kalervo Sipi
Arvoisat
perinteiden vaalijat, hyvät naiset ja miehet,
Aivan aluksi
haluan yhdistyksemme puheenjohtajana tuoda esille iloni siitä, että
saamme olla täällä tänään. Me Pajarin Poikien
Perinneyhdistyksessä olemme erityisen ylpeitä voidessamme esitellä
Aaro Pajarin ja hänen alaisuudessaan taistelleiden miesten ja
naisten edesottamuksia. Sen vuoksi meille on suuri kunnia olla mukana
Luumäen kunnan kanssa jo vuonna 2018 alkaneessa ”Pajarin Pojat
Itsenäisyydentiellä”-hankkeessa dokumentoimassa Talvisotaa
edeltäneen YH:n eli Ylimääräisen harjoituksen aikaisia tapahtumia
täällä.
Vuonna 2006
perustetun Pajarin Poikien Perinneyhdistys ry:n tarkoituksena on
kaksinkertaisen Mannerheim-ristin ritarin, kenraalimajuri Aaro
Pajarin muistoa kunnioittaakseen kerätä, tutkia ja tallentaa
pohjoishämäläistä sota- ja suojeluskuntahistoriaa sekä siirtää
sitä ja perinnettä tuleville sukupolville. Tehtävänsä
toteuttamiseksi yhdistyksemme pitää edellä esitettyyn liittyviä
esitelmätilaisuuksia sekä järjestää sotahistoriallisia matkoja.
Juuri tätä olemme tekemässä tänään täällä Luumäellä.
Tähän mennessä
näyttävin tekomme on ollut Tampereen Vapriikissa vuonna 2017
helmikuun puolivälistä elokuun puoliväliin avoinna ollut näyttely
”Pajarin Pojat – pohjoishämäläiset talvi- ja
jatkosodassa”, joka lähestyi aihettaan sotilaiden omien
kokemusten kautta. Näyttelyssä puheenvuoron saivat sotilaat
sotamiehestä kenraaliin. Vapriikissa olivat myös esillä kenraali
Pajarin mitalit, joiden kohtalo herätti aikoinaan suurta huomiota.
Pajari -näyttelyn
avasi silloinen puolustusministeri Jussi Niinistö. Lisää
julkisuutta saimme näyttelylle, kun tasavallan presidentti Sauli
Niinistö puolisoineen halusi seuraavana päivänä Pirkanmaan
maakuntamatkallaan tutustua nimenomaan Pajariin ja hänen
pirkka-hämäläisiin sotureihinsa, Pajarin Poikiin. Näyttelyyn
tutustui upeat noin 80 000 kävijää!
Arvoisa
juhlaväki, Pajarin johtama Jalkaväkirykmentti, JR 16, oli
täällä Taavetissa ja Luumäellä noin puolitoista kuukautta. Erkki
Eskelinen tulee kohta omassa esitelmässään kertomaan teille
mitä he täällä tekivät, joten en halua viedä sanoja hänen
suustaan. Kerron sen sijaan tässä tervehdyksessäni teille
muutamalla sanalla siitä, mitä tämän Taavetti-vaiheen jälkeen
tapahtui yhdistyksemme johtohahmon Aaro Pajarin sotatiellä.
Elämä Taavetissa oli JR 16:n joukoille johtajineen intensiivisen harjoittelun aikaa ja toisaalta raskasta linnoitustyötä. Kun Neuvostoliitto 30.11.1939 hyökkäsi ilman sodanjulistusta Suomen kimppuun, oli Pajarin mitta täynnä.
Pajari esitti 4.12. suoraan 6. Divisioonan komentajalle eversti Paavo Paalulle toivomuksen, että hänet siirrettäisiin heti rykmentteineen Laatokan pohjoispuolella toimiviin joukkoihin. Yksin hän ei halunnut lähteä, vaan itselleen läheisen joukon kanssa, jota hän oli valmistellut jo lähes kahdeksan vuoden ajan. Pitkään ei Pajarin tarvinnut odottaa, sillä seuraavana yönä tuli Päämajasta käsky ja JR 16 aloitti 6.12. siirtymisen Värtsilään.
JR 16 oli sitten
mukana silloin, kun ”Osasto Pajari” saavutti Tolvajärvellä
12.12.1939 voiton, ensimmäisen talvisodassa hyökkäyksellä
saavutetun menestyksen. Tuon voiton merkitys oli suuri kenttäarmeijan
ja koko kansan mielialan kohottamisen kannalta. Se muutti osaltaan
talvisodan kulun.
Kuten sotamarsalkka Mannerheim asian myöhemmin ilmaisi, Tolvajärven voiton merkitystä ei voida koskaan korostaa liikaa!
Armeija ryhdistäytyi kuultuaan tuloksista Tolvajärvellä. Osoittihan se, että konearmeijakin on lyötävissä, kunhan vain oikeat menettelytavat, henki ja usko löytyvät. Suomalainen sotilas oli jakanut iskun iskusta!
Tolvajärven
taisteluja johtaneet eversti Paavo Talvela ja everstiluutnantti Aaro
Pajari olivat taistelutovereita jo Aunuksen retken ajoilta vuonna
1919. Heidän sotilassuhdettaan syvensi Sotakorkeakoulun kurssilla
tehty tutkimus sotatoimien mahdollisuuksista Laatokan
pohjoispuolisilla alueilla. Itse taistelu oli sitten hyvin
vaiherikas!
Tuosta kaikesta
kerrotaan Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen joulukuun alussa
julkaistavassa uudenlaisessa historiakirjassa nimeltään ”Tolvajärvi
12.12.1939 – Talvisodan ensimmäinen suurvoitto taistelijoiden
kertomana”, yhdistyksemme julkaisussa nro 3. Töitä sen
eteen on tehty jo vuosia, voisipa sanoa vuosikymmeniä ja kirjaan on
tulossa paljon ennen julkaisematonta materiaalia. Tämän
historiateoksen laatijoina ovat sotahistorioitsijamme ja todellinen
Pajari-tuntija Tuomo Juntunen ja Pajarin Pojan poika eversti
Harri Virtapohja. Kirjan liitteinä ovat Pajarin itsensä
piirtämät ennen julkaisemattomat taistelukartat. Niitä täydentävät
yksityiskohtaiset uudet kartat, jotka ovat täälläkin paikalla
olevan kokeneen ja ansioituneen kartantekijän Heikki Lahdenniemen
varmaa käsialaa.
Kunnioitetut
kuulijani, kesäkuun lopulla -41 syttyi sitten jatkosota.
Viholliselle tuli yllätyksenä 31. heinäkuuta alkaneen sotatoimen
rajuus. Vastassa ollut divisioona lyötiin Kannaksella hajalle heti
hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä, eikä se sen jälkeen
pystynyt järjestäytyneeseen vastarintaan koko Valkeasaareen
päättyneen operaation aikana. – Pajarin johtama joukko kulki
reilusti edellä naapuriyhtymiään. Siksi Pajari sai sodan aikana
nimityksen ”Kannaksen lumiaura”.
Pajari sai
Mannerheim-ristin syyskuussa -41 ansioinaan mm Kannaksen
takaisinvaltaus. Hänestä tuli ensimmäisen kerran Vapaudenristin
2. luokan Mannerheim-ristin ritari nro 12 päivämäärällä
14.9.1941. Ylennys kenraalimajuriksi tuli sitten reilut kaksi
viikkoa myöhemmin. Yhtään Mannerheim-ristiä ei ole annettu
Talvisodan ansioista, mutta Pajaria ensimmäisen kerran palkittaessa
eräänää perusteluna mainittiin Tolvajärven taistelu.
Vajaata vuotta
myöhemmin oli Marsalkka Mannerheimin löydettävä isosta joukosta
sodassa kunnostautuneita kenraaleja joku johtamaan Suursaaren
valtausta suoraan hänen alaisuudessaan. Marsalkan valinta
kohdistui poikkeuksellisesti, mutta tehokkaasti hyökkäysvaiheessa
toimineeseen, kenraalimajuriksi ylennettyyn ja Mannerheim-ristillä
palkittuun Pajariin. Taaskaan Mannerheim ei pettynyt, sillä Pajari
toteutti saaren valtauksen nopeasti, taitavasti ja tehokkaasti.
Tämän
onnistuneen operaation jälkeen Marsalkka antoi kaikkein vaikeimmat
tehtävät Pajarille. Sellainen oli mm Pajarin joukkoineen Lapin
sodassa suorittama uhkarohkea maihinnousu vihollisen selustaan
Tornioon. Koko sotatoimi oli melkoista uhkapeliä, mutta se
onnistui. Lopputuloksen me tiedämme: Tornio ja Rovaniemi vallattiin
ja Pajari sai lokakuussa -44 toisen Mannerheim-ristinsä.
Kunnioitetut
kuulijani, yhdistyksemme toteuttaa tarkoitustaan myös
painotuottein. Elokuun lopulla 2017 ilmestyi Rautjärvellä
julkaisumme numero 1 kertoen 18. Divisioonan Jääkärikomppanian
tarinaa. Kirjan nimi on ”Pajarin Nyrkki – Jääk.K/18.D
jatkosodassa”. Samana päivänä me paljastimme myös
Salpalinjasta luvan kanssa otetun muistomerkkikiven tuolle
ainutlaatuiselle, voisi jopa sanoa erikoislaatuiselle
Jääkärikomppanialle. – Tolvajärven taisteluista 12.12.1939
kertovasta teoksestamme nro 3 kerroinkin jo teille.
Tänään ilmestyy julkaisumme numero 2 kertoen JR 16:n tarinaa täällä. Kuulemme kohta tarkemmin tästä kirjasta, jonka nimenä on ”JR 16 Taavetissa – JR 16:n toiminta YH:n aikana syksyllä 1939”. Sen tekijänä on vuosien mittaisen uurastuksen tuloksena eversti evp Erkki Eskelinen tukenaan Pajarin Poikiensotahistorioitsija Tuomo Juntunen. Kirjan oivalliset kartat on piirtänyt jo mainittu Heikki Lahdenniemi. Herrat ovat aloittaneet pohjatyöt täällä jo vuonna 2013, kuusi vuotta sitten! Kiitos Erkki, Tuomo ja Heikki, jotka kaikki ovat täällä tänään.
Hyvä juhlaväki, haluan tämän tervehdykseni lopuksi esittää lämpimät kiitokseni Luumäen kunnalle ja ennen kaikkea kunnanjohtaja Anne Ukkoselle siitä, että saamme olla täällä tänään. Kiitos myös siitä, että kunnanjohtajan johdolla käynnistettiin noin pari vuotta sitten hanke nimeltään ”Pajarin Pojat Itsenäisyydentiellä”. Osan tuon hankkeen hedelmistä me nautimme tänään, loput tulevat käyttöön ensi keväänä. Hankkeen ydinhenkilöitä täällä Luumäellä ovat olleet projektipäällikkö Juha Tervonen ja projektisihteeri Elina Lyijynen. Kiitos teille kummallekin erinomaisesta yhteistyöstä. Kiitos myös Matti Kuukalle pyyteettömästä työstä hankkeessa ja kiitos erinomaisesta tuesta tähän juhlapäiväämme liittyen. Vielä haluan tässä vaiheessa kiittää ”Maijun Mestaa” ja Marjut Junttoa maittavasta lounaasta ja kohta nautittavista juhlakahveista. Lounaan meille kaikille tarjosi Luumäen kunta ja kahvit kustantaa ”Pajarin Pojat Itsenäisyydentiellä” -hanke. Kiitos myös Rakuunasoittokunnalle johtajanaan musiikkiyliluutnantti Marko Saikko.
Hyvät
ystävät, kuten jo tämän tervehdykseni aluksi sanoin, me
Pajarin Poikien Perinneyhdistyksessä olemme ylpeitä voidessamme
esitellä Aaro Pajarin ja hänen alaisuudessaan toimineiden miesten
ja naisten edesottamuksia täällä Luumäellä. Uskallan luvata,
että Pajarin Poikien Perinneyhdistys ei varmaan ole Luumäellä
viimeistä kertaa. Me saimme tänään jälleen yhden syyn tulla
takaisin. – Hienoa, että meitä on täällä tänään näin paljon!
– Kiitos!
”JR 16 Taavetissa” – esitelmä ja kirjan Eversti evp Erkki Eskelinen julkistaminen
Juhlassa eversti evp Erkki Eskelinen kertoi JR 16n toimista Luumäellä ja esitteli aiheesta kertovan uunituoreen kirjansa.
JR 16 Taavetissa
Juhlassa julkaistiin PPPYn uusin julkaisu ”JR 16 Taavetissa – JR 16:n toiminta YH:n aikana syksyllä 1939″. Sen tekijänä on vuosien mittaisen uurastuksen tuloksena eversti evp Erkki Eskelinen tukenaan Pajarin Poikien sotahistorioitsija Tuomo Juntunen. Kirjan kartat on piirtänyt Heikki Lahdenniemi. Tekijäryhmä aloitti pohjatyöt Luumäellä jo vuonna 2013, kuusi vuotta sitten. Kirjan tilaukset: pppy (at) pajarinpojat.fi Hinta 15,- euroa + postimaksu.
Kalervo Sipi esitti PPPYn tervehdyksen ja jakoi huomionosoituksia.
Sinisen Ristin miekkatunnuksella sai Luumäen kunta ja havunoksa tunnuksella kunnanjohtaja Anne Ukkonen, rouva Eeva Uusiheimala ja kapteeri res Matti Kuukka. A. O. Pajari -muistolevykeen ja kunniakirjan saivat Petri Uusiheimala, Leo Venäläinen, Juha Tervonen ja Elina Lyijynen.
Karjalaisten
laulu Rakuunasoittokunta ja yleisö
Kahvia ”Joukolassa”
19.10.2019 Luumäen pääkirjastoon avattiin JR 16:n YH-vaiheista kertova näyttely, joka kertoo mm. JR16:n tekemistä linnoitustöistä. Näyttely tulee syksyn mittaan PPPYn käyttöön.
noin klo 16.15 – 16.45 ”JR 16 Taavetissa” -näyttely, Taavetin kirjasto; Virastotie 2
Joulukuun 12. päivänä 2019 tulee kuluneeksi 80 vuotta pohjoishämäläisen Jalkaväkirykmentti 16:n maineikkaasta Talvisodan taistelusta Tolvajärvellä. Rykmentin komentajana toimi everstiluutnantti Aaro Pajari ja rykmentti oli koottu Tampereen sekä sen itä- ja pohjoispuolisten pitäjien miehistä. Tolvajärvellä saavutettiin 12. joulukuuta 1939 Talvisodan ensimmäinen torjuntavoitto, joka valoi uskoa maamme armeijalle taistelussa mies- ja asevoimiltaan ylivoimaista hyökkääjää vastaan.
Korpiselkätalo on rakennettu mukaellen luonnonkauniilla Tolvajärven harjulla sijainnutta matkailumajaa, joka valmistui kesällä 1939 ja tuhoutui sotien aikana.
Tuupovaaran
Hoilolan Korpiselkätalolla järjestettiin 7.9.2019
Maanpuolustusjuhla, jonka pääaiheena oli Tolvajärven taistelun
muisto.
Ennen juhlatilaisuutta oli liturgia Hoilolan ortodoksisessa kirkossa sekä ekumeeninen muistopalvelus ja seppeleiden lasku kirkkopihassa olevalla rajan taakse jääneiden korpiselkäläisten muistomerkillä.
Maanpuolustusjuhla Korpiselkätalolla, Tuupovaaran Hollolassa la 7.9.2019.
Ohjelma Klo 10.00 Liturgia Hoilolan ortodoksisessa kirkossa, Tsiikontie 6 a, Hoilola
Klo 11.30 Seppelten lasku ja Ekumeeninen muistopalvelus muistomerkillä (ort.kirkon vieressä).
Seppelten lasku kirkkopihassa olevalla rajan taakse jääneiden korpiselkäläisten muistomerkillä. Korpiselkäläisten muistomeri, Helena Pajari-Turpeinen (oik.)
Klo 12.00 – 13.00 Lounas Korpiselkätalolla Korpitalontie 5, Hoilola
Korpiselkätalolla
Juhlassa
musiikkia esitti MPK Savo-Karjalan soittokunta ja juhlapuheen piti
Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen puheenjohtaja, kenraalimajuri evp
Kalervo
Sipi.
Tervehdyssanat Jaakko Jeskanen, Korpiselän pitäjäseura
Karjalaisten lauluyleisö ja MPK Savo-Karjalan soittokunta
Juhlapuhekenraalimajuri Kalervo Sipi
Karjalan Jääkärien marssiMPK Savo-Karjalan soittokunta, johtaa dir.mus. Erkki Kettunen
Isänmaalle Veteraanin iltahuuto MPK Savo-Karjalan soittokunta, johtaa dir.mus. Erkki Kettunen
Joensuun kaupungin tervehdys kaupunginsihteeri Jari Horttanainen
Humppasikermä MPK Savo-Karjalan soittokunta, johtaa dir.mus. Erkki Kettunen
Päätössanat Juhani Talvela, Tolvajärven taistelujen perinnetoimikunta
Maamme-laulu
Järjestäjät: Korpiselän Pitäjäseura ry ja Tolvajärven taistelujen perinnetoimikunta
Maanpuolustusjuhlan järjestivät Korpiselän Pitäjäseura ry ja Tolvajärven taistelun perinnetoimikunta, jonka puheenjohtajana toimii Juhani Talvela, Tolvajärvi-Ilomantsi -alueella taistelleen Ryhmä Talvelan komentajan, eversti Paavo Talvelan pojanpoika.
Aaro Olavi Pajari syntyi tasan 122 vuotta sitten heinäkuun 17. päivänä 1897 Asikkalan kirkonkylässä, jossa hänen isänsä Olli Pajari toimi kansakoulunopettajana. Aaro syntyi perheeseen neljäntenä lapsena.
Molemmat vanhemmat olivat karjalaisia, isä Olli Pajari kotoisin Rautjärven pitäjän Pajarinkylästä, äiti Maria Helena, o.s. Laatunen, Sortavalasta.
Aaro Pajari kertoi vanhemmistaan näin: ”Isä, Olli oli kotoisin köyhästä kodista Rautjärveltä. Hän lähti raivaamaan itselleen omalla tarmollaan tietä sivistystä kohti, tullen kansakoutunopettajaksi ja päästen pitemmällekin kuin tavallinen opettaja, Suomen kansanedustajaksi. Äiti oli yksinkertaisista oloista Sortavalasta, ahkera ja kodin hyväksi kaikkensa uhrannut nainen. Paljon vanhemmat koettivat lapsilleen antaa, ennenkaikkea vetvollisuudentuntoa ja isänmaanrakkautta.”
Olli Pajari valmistui 1891 opettajaksi Sortavalassa ja työskenteli kansakoulunopettajana 18 vuotta Asikkalan kirkonkylän koulussa.
Olli Pajari valittiin Suomen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa vuonna 1907, Suomen ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan, Suomalaisen puolueen kansanedustajaksi Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä, tulevan presidenttimme Juho Kusti Paasikiven kanssa. Muita kanssa kansanedustajia olivat mm. P. E. Svinhufvud, Kyösti Kallio, Santeri Alkio, Eero Erkko, Miina Sillanpää, Yrjö Sirola, Väinö Tanner ja Oskari Tokoi.
Suomen tuleva presidentti ja Olli Pajari eduskunnassa
Suomen ensimmäisen yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella valitun eduskunnan avajaisistunto oli 25. toukokuuta 1907 Helsingin Vapaapalokunnan talon juhlasalissa osoitteessa Hakasalmenkatu 3. Vuonna 1907 eduskunnan keski-ikä oli 41 vuotta. Eduskunnasta toivottiin lehdistössä yhteiskunnan uudistajaa ja kansan yhdistäjää.
Olli Pajarin perheellä oli suuri merkitys vapauden tahdon herättäjänä Hämeessä. Nuoresta ja monipuolisesti lahjakkaasta opettajasta tuli todellinen nuorten ja kansan johtaja. Hänet valittiin maakunnan ensimmäisen nuorisoseuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi heti saavuttuaan. Ahkerana ja taitavana puhujana ja sanomalehtikirjoittajana ulottui hänen työnsä koko maakuntaan.
Pajarin perhe muutti v. 1905 Asikkalan kirkonkylältä Rutalahteen, kauniin Ruotsalaisen rannalle. Muutto suoritettiin hinaajan vetämällä proomulla Päijänteen yli.
Kun tavarat oli Vääksyssä lastattu proomuun, asettui isä nojatuoliin kannelle lepäämään. Aaro siskoineen leikkivät isän ympärillä.
Huomaamattaan peruutti vilkas Aaro-poika laidan yli suoraan Päijänteeseen.
Tilanne oli vakava, mutta päättäväinen isä hyppäsi heti laidalta järveen, ui Aaro-pojan kiinni ja sai nostettua pojan syvyyksistä ristiin liitetyistä käsistä. Seikkailu päättyi onnellisesti ja saatiin heidät takaisin laivaan.
Muistotilaisuus ja seppeleenlasku Mannerheimin patsaalla Leinolassa 4.6.2019 klo 18.00.
LIPPUJEN VASTAANOTTO
MARSALKAN HOPEATORVET MPK Hämeen soittokunta, johtaa Tapani Virkki
PUHE – Kuntayhtymäjohtaja Antti Lahti
JÄÄKÄRIMARSSI – MPK Hämeen soittokunta
KUORO Suomen laulusäv. Fredrik Pacius, san. Emil von Qvanten, suom. Taavi HahljaFinlandia-hymnisäv. Jean Sibelius, san. V. A. Koskenniemi Mieskuoro Pirkanmiehet, johtaa Marja-Liisa Rautelo
RUKOUS Pastori Laura Suokas
SEPPELEENLASKU Tampereen varuskunnan, Tampereen kaupungin ja Vapaussodan Tampereen Seudun Perinneyhdistyksen edustaja
KESÄPÄIVÄ KANGASALLA Pirkanmaan Maakuntalaulu MPK Hämeen soittokunta, kuoro ja yleisö
12.30 Seppeleenlasku
Sysmän kirkkomaalla Vapaussodan muistomerkille.
Seppeleen laskevat Vapaussodan Perinneliiton pj. Kalervo Sipi, Itä-Hämeen Vapaussodan perinneyhdistyksen pj. Martti Pakarinen ja kunnallisneuvos Erkki Stjernvall.
Asikkalan Reserviläiset ry laskevat seppeleen Asikkalan hautausmaalla majuri Aarne Uimosen haudalle. Majuri Uimonen toimi 1918 Sysmän sotakoulun perustajana ja operatiivisena johtajana.