Pajarin Poikien Perinneyhdistys

”JR 16 Taavetissa 80 vuotta sitten”

Klo 11. Muistomerkin paljastus Hietamiehessä.
Muistolaatan kiinnitys ”Purhon talon” seinään. JR16 esikunta.

Pääjuhla 19.10.2019

Paikka: Seuratalo ”Joukola”, Torikatu 1, Taavetti

14.00 Suomalaisen ratsuväen marssi Rakuunasoittokunta 30-vuotisessa sodassa johtaa musiikkimajuri Riku Huhtasalo

Luumäen kunnan tervehdys Kunnanjohtaja Anne Ukkonen

Pajarin Poikien Perinneyhdistys ry:n
Kenraalimajuri evp tervehdys Kalervo Sipi

Muistoja sotavuosilta 1939 – 45 Rakuunasoittokunta

”JR 16 Taavetissa” – esitelmä ja
kirjan Eversti evp Erkki Eskelinen julkistaminen

Musiikkiesitys Kangasvarren ala-asteen koululaiset

Huomionosoitukset Kalervo Sipi

Karjalaisten laulu Rakuunasoittokunta ja yleisö

Kahvia

Matkan hinta on 60,-/hlö sisältäen kuljetuksen ja oivallisen ohjelman lisäksi aamiaisen menomatkalla ja perillä lounaan ja juhlakahvit.
Eräpäivä 18.9.2019.

Toivomme mahdollisimman runsasta osanottoa.

Ilmottaudu viimeistään 12.9.2019 mennessä.

Olemme ennakkovaranneet jo bussin,
joten tervetuloa sankoin joukoin mukaan.

Lähdemme n. klo 7 Hakametsän jäähallilta.
Bussi kulkee Kangasalan ja Huutijärven kautta,
josta on mahdollista nousta kyytiin.

Pukukoodina tumma puku, mutta ei kunniamerkkejä.

Joulukuun 12. päivänä 2019 tulee kuluneeksi 80 vuotta pohjoishämäläisen Jalkaväkirykmentti 16:n maineikkaasta Talvisodan taistelusta Tolvajärvellä. Rykmentin komentajana toimi everstiluutnantti Aaro Pajari ja rykmentti oli koottu Tampereen sekä sen itä- ja pohjoispuolisten pitäjien miehistä. Tolvajärvellä saavutettiin 12. joulukuuta 1939 Talvisodan ensimmäinen torjuntavoitto, joka valoi uskoa maamme armeijalle taistelussa mies- ja asevoimiltaan ylivoimaista hyökkääjää vastaan.

Tuupovaaran Hoilolan Korpiselkätalolla järjestettiin 7.9.2019 Maanpuolustusjuhla, jonka pääaiheena oli Tolvajärven taistelun muisto.

Ennen juhlatilaisuutta oli liturgia Hoilolan ortodoksisessa kirkossa sekä ekumeeninen muistopalvelus ja seppeleiden lasku kirkkopihassa olevalla rajan taakse jääneiden korpiselkäläisten muistomerkillä.

Maanpuolustusjuhla Korpiselkätalolla,
Tuupovaaran Hollolassa la 7.9.2019.

Ohjelma
Klo 10.00 Liturgia
Hoilolan ortodoksisessa kirkossa, Tsiikontie 6 a, Hoilola

Klo 11.30 Seppelten lasku ja
Ekumeeninen muistopalvelus muistomerkillä (ort.kirkon vieressä).

Klo 12.00 – 13.00 Lounas
Korpiselkätalolla Korpitalontie 5, Hoilola

Juhlassa musiikkia esitti MPK Savo-Karjalan soittokunta ja juhlapuheen piti Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen puheenjohtaja, kenraalimajuri evp Kalervo Sipi.

Tervehdyssanat Jaakko Jeskanen, Korpiselän pitäjäseura

Musiikkiesitys Mari Matveinen

Pohjois-Karjavartioston tervehdysluutnantti Tuomo Hassinen

Karjalaisten lauluyleisö ja MPK Savo-Karjalan soittokunta

Juhlapuhekenraalimajuri Kalervo Sipi

Karjalan Jääkärien marssiMPK Savo-Karjalan soittokunta, johtaa dir.mus. Erkki Kettunen

Isänmaalle
Veteraanin iltahuuto
MPK Savo-Karjalan soittokunta, johtaa dir.mus. Erkki Kettunen

Joensuun kaupungin tervehdys
kaupunginsihteeri Jari Horttanainen

Humppasikermä
MPK Savo-Karjalan soittokunta,
johtaa dir.mus. Erkki Kettunen

Päätössanat Juhani Talvela,
Tolvajärven taistelujen perinnetoimikunta

Maamme-laulu

Järjestäjät:
Korpiselän Pitäjäseura ry ja
Tolvajärven taistelujen perinnetoimikunta

Maanpuolustusjuhlan järjestivät Korpiselän Pitäjäseura ry ja Tolvajärven taistelun perinnetoimikunta, jonka puheenjohtajana toimii Juhani Talvela, Tolvajärvi-Ilomantsi -alueella taistelleen Ryhmä Talvelan komentajan, eversti Paavo Talvelan pojanpoika.

Aaro Olavi Pajari syntyi tasan 122 vuotta sitten heinäkuun 17. päivänä 1897 Asikkalan kirkonkylässä, jossa hänen isänsä Olli Pajari toimi kansakoulunopettajana. Aaro syntyi perheeseen neljäntenä lapsena.

Molemmat vanhemmat olivat karjalaisia, isä Olli Pajari kotoisin Rautjärven pitäjän Pajarinkylästä, äiti Maria Helena, o.s. Laatunen, Sortavalasta.

Aaro Pajari kertoi vanhemmistaan näin: ”Isä, Olli oli kotoisin köyhästä kodista Rautjärveltä. Hän lähti raivaamaan itselleen omalla tarmollaan tietä sivistystä kohti, tullen kansakoutunopettajaksi ja päästen pitemmällekin kuin tavallinen opettaja, Suomen kansanedustajaksi. Äiti oli yksinkertaisista oloista Sortavalasta, ahkera ja kodin hyväksi kaikkensa uhrannut nainen. Paljon vanhemmat koettivat lapsilleen antaa, ennenkaikkea vetvollisuudentuntoa ja isänmaanrakkautta.”

Olli Pajari valmistui 1891 opettajaksi Sortavalassa ja työskenteli kansakoulunopettajana 18 vuotta Asikkalan kirkonkylän koulussa.

Olli Pajari valittiin Suomen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa vuonna 1907, Suomen ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan, Suomalaisen puolueen kansanedustajaksi Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä, tulevan presidenttimme Juho Kusti Paasikiven kanssa. Muita kanssa kansanedustajia olivat mm. P. E. Svinhufvud, Kyösti Kallio, Santeri Alkio, Eero Erkko, Miina Sillanpää, Yrjö Sirola, Väinö Tanner ja Oskari Tokoi.

Suomen ensimmäisen yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella valitun eduskunnan avajaisistunto oli 25. toukokuuta 1907 Helsingin Vapaapalokunnan talon juhlasalissa osoitteessa Hakasalmenkatu 3. Vuonna 1907 eduskunnan keski-ikä oli 41 vuotta. Eduskunnasta toivottiin lehdistössä yhteiskunnan uudistajaa ja kansan yhdistäjää.

Olli Pajarin perheellä oli suuri merkitys vapauden tahdon herättäjänä Hämeessä. Nuoresta ja monipuolisesti lahjakkaasta opettajasta tuli todellinen nuorten ja kansan johtaja. Hänet valittiin maakunnan ensimmäisen nuorisoseuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi heti saavuttuaan. Ahkerana ja taitavana puhujana ja sanomalehtikirjoittajana ulottui hänen työnsä koko maakuntaan.

Pajarin perhe muutti v. 1905 Asikkalan kirkonkylältä Rutalahteen, kauniin Ruotsalaisen rannalle. Muutto suoritettiin hinaajan vetämällä proomulla Päijänteen yli.

Kun tavarat oli Vääksyssä lastattu proomuun, asettui isä nojatuoliin kannelle lepäämään. Aaro siskoineen leikkivät isän ympärillä.

Huomaamattaan peruutti vilkas Aaro-poika laidan yli suoraan Päijänteeseen.

Tilanne oli vakava, mutta päättäväinen isä hyppäsi heti laidalta järveen, ui Aaro-pojan kiinni ja sai nostettua pojan syvyyksistä ristiin liitetyistä käsistä. Seikkailu päättyi onnellisesti ja saatiin heidät takaisin laivaan.

Muistotilaisuus ja seppeleenlasku Mannerheimin patsaalla Leinolassa 4.6.2019 klo 18.00.

LIPPUJEN VASTAANOTTO

MARSALKAN HOPEATORVET
MPK Hämeen soittokunta, johtaa Tapani Virkki

PUHE – Kuntayhtymäjohtaja Antti Lahti

JÄÄKÄRIMARSSI – MPK Hämeen soittokunta

KUORO Suomen laulusäv. Fredrik Pacius, san. Emil von Qvanten, suom. Taavi HahljaFinlandia-hymnisäv. Jean Sibelius, san. V. A. Koskenniemi Mieskuoro Pirkanmiehet, johtaa Marja-Liisa Rautelo

RUKOUS Pastori Laura Suokas

SEPPELEENLASKU
Tampereen varuskunnan, Tampereen kaupungin ja Vapaussodan Tampereen Seudun Perinneyhdistyksen edustaja

KESÄPÄIVÄ KANGASALLA
Pirkanmaan Maakuntalaulu MPK Hämeen soittokunta, kuoro ja yleisö

LIPUT POISTUVAT

Puolustusvoimain lippujuhlapäivä 4.6.2019
Kunniakäynti ja seppeleenlasku Kalenvankankaan sankarihaudalla klo 12.00 -12.30.

Lippujen vastaan otto – Satakunnan Lennoston esikuntapäällikkö

Suomalainen rukous ja Von Kothen hymni –
MPK Hämeen soittokunta, johtaa Pekka Ahonen.

Rukoukseen soitto, trumpetti
Rukous Kenttärovasti (evp) Jukka Lehto

Virsi 577:1-3 ..suo olla turva Suomenmaan..
MPK Hämeen soittokunta ja juhlayleisö.
Rukouksen päätössoitto, trumpetti

Puhe -Eversti Aki Heikkinen, Tampereen varuskunta

Lauluesitys – Suomen laulu säv. Pacius ja Finlandia-hymni säv. Sibelius.
Mieskuoro Pirkanmiehet, johtaa Marja-Liisa Rautelo

Seppeleen lasku – Tampereen varuskunnan päällikkö, Tampereen kaupungin ja Tampereen Sotaveteraanien Huoltoyhdistys ry:n edustajat.

Porilaisten marssi – MPK Hämeen soittokunta.

Suomen lippu poistuu – Satakunnan Lennoston esikuntapäällikkö.

Koska juhlat olivat ja missä? Kalevan lukion juhlasalissa oli 12. joulukuuta 2018 Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen ja Pirkanmaan Aluetoimiston järjestämä Pajari-päivän juhla. Juhlaan oli kutsuttu Tampereen ja Pirkanmaan maakuntakomppaniat.

Mitä te juhlitte? Aaro Olavi Pajarin johtamien pohjoishämäläisten joukkojen taistelut niin talvi- kuin jatkosodassakin ovat merkittävää sotahistoriaa. Pajari-päivän tilaisuus pidetään talvisodassa 12. joulukuuta 1939 käydyn Tolvajärven taistelun muistopäivänä.

Oliko ohjelmaakin? Juhlaa edelsi kunniakäynti Kalevankankaan sankarihaudalla ja kenraali Pajarin muistomerkillä. Puheenjohtaja Kalervo Sipi piti tervehdyspuheen ja Aluetoimiston päällikkö Marko Alamäki jakoi palkinnot maakuntakomppanioiden ansioituneille sotureille. Musiikkia esitti Ilmavoimien soittokunta.

Mistä siellä puhuttiin? Puhuttiin maanpuolustuksesta ja valmistautumisesta kriiseihin.

Säilyikö sopu? Sodassa soditaan, rauhan aikana toimitaan rauhanomaisesti.

Kuka raportoi? Markku Rauhalahti.

Pajun taistelun 100-vuotisjuhlaan 31. tammikuuta 2019 Viron
Valgassa osallistui arvovaltaisia vieraita kuten Viron presidentti Kersti Kaljulaid. Suomesta tervehdyksen toi puolustusministeri Jussi Niinistö.

Pajarin Pojat kenraalimajuri Kalervo Sipi, Tuomo Juntunen sekä Helena Pajari-Turpeinen, Suomen puolustusministeri Jussi Niinistön kanssa Virossa Pajun taistelu 100 vuotta tilaisuudessa.

Virolaiset yhdessä suomalaisten ja latvialaisten kanssa juhlivat 100-vuotispäivää eräässä itsenäisyyden sodan tärkeimmistä Pajun-taisteluista eri puolilla Valgan rautatieasemaa.

Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen puheenjohtaja, kenraalimajuri Kalervo Sipi puhui kunniakäynnin yhteydessä Pohjan Poikien muistokivellä Pajun kartanon pihassa.

Pajun taistelu oli yksi Viron itsenäisyyden sodan verisimmistä taisteluista.

Etelä-Viron rautateiden taistelu oli välttämätöntä itsenäisyyden sodan voittamiseksi.

Pajun taistelu käytiin lähellä Valgan kaupunkia sijaitsevan Pajun kartanon hallinnasta 31. tammikuuta 1919 Viron vapaussodan aikana. Suomalaisista vapaaehtoisista koostuneet Hans Kalmin johtamat Pohjan Pojat ja virolainen Julius Kuperjanovin pataljoona etenivät alueella kohti Valgaa.

Neuvosto-Latvian joukot valtasivat Pajun kartanon yöllä ja virolaiset joukot hyökkäsivät kartanolle kärjessä takaisinvaltausyrityksen yhteydessä.

Virolaisten hyökkäys pysähtyi ja vuorossa olivat nyt Pohjan Pojat. Suomalaistenkin hyökkäys oli tyrehtyä, mutta onnistui lopulta illan jo hämärtäessä. Pian taistelun jälkeen vallattiin myös Valga, josta punaiset olivat vetäytyneet.

Punaiset olivat menettäneet noin 100 miestä. Suomalaiset menettivät kaatuneina noin 28 miestä ja haavoittuneina 39. Virolaisia kaatui 14 ja haavoittui 41–48. kaatuneiden joukossa oli virolaisia komentanut Kuperjanov.

Eestlased tähistasid koos soomlaste ja lätlastega Paju lahingu 100. aastapäeva

Kapt res. Hannu Wirola Suinulassa 31.1.2019

Sydämellisesti tervetuloa!

101 vuotta sitten tuon viereisen Markkulan talon pihamaalla helvetti oli sanan mukaisesti irti. Asian traagisuudesta huolimatta on kuitenkin äärimmäisen hienoa, että Suinulan uhrien muisto elää. Periaatteessa nytkin voisi olla 100-vuotismuistaminen, alkoihan perinne 1919. Ja vsta 1933 lähtien juuri tällä paikalla, kun tuo muistomerkki valmistui.

101 vuotta sitten yleistilanne oli pelkkää myllerrystä. I maailmansota ei ollut vielä ohi. Venäjä oli vallankumouksen pyörteissä. Vain muutama päivä Suinulaa aikaisemmin sosialidemokraattinen kansanvaltuuskunta – siis punaiset – olivat aloittaneet aseellisen vallankumouksen – eli kapinan laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan. Samaan aikaan valkoisen Suomen tuolloin vielä vähäiset joukot olivat aloittaneet venäläisten varuskuntien riisumisen aseista Pohjanmaalla.

Punaiset valtasivat nopeasti eteläisimmän Suomen, etenkin sen suurimmat kaupungit, Tampereen mukaan lukien. Suojeluskuntalaiset päättivät paeta kaupungista ja pyrkiä valkoiseen Suomeen. Illalla 30.1. lähdettiin kaupungista pieninä ryhminä. Matkalla Suinulaan tehtiin joitakin amatöörimäisiä ”sotatoimia”, joiden merkitys oli lähinnä paon ilmitulo. Tampereen punakaartin jäljittäjät pääsivätkin nopeasti selville suojeluskuntalaisten olinpaikasta, siis tuosta Markkulasta.

Syntyi piiritystilanne ja lyhyt, noin tunnin tulitaistelu, joka päättyi 112 suojeluskuntalaisen antautumiseen. Suojeluskunnan ja punakaartin välillä tehtiin kirjallinen sopimus, jossa henki taattiin kotiin palaaville. Kuitenkin paikalle tullut venäläisten tukema turkulaispunakaartilaisten joukko alkoi sopimuksesta piittaamatta silmittömän tulituksen ja riehunnan pistimillä ja miekoilla.

Tässä verilöylyssä kuoli 14 suojelus-kuntalaista. Yksi oli haavoittunut kuollettavasti jo tulitaistelussa ja lisäksi vielä kaksi muutoin Markkulan tapahtumien yhteydessä. Haavoittuneita oli 26 ja vangiksi jäi n. 50. Kuusi miestä oli ollut jo piirityksen alkaessa partioimassa Markkulan ulkopuolella. Kymmenkunta oli päässyt pakenemaan jo tulitaistelun aikana ja puolisentoista kymmentä pääsi pakoon verilöylystä.

Suinulan merkitys oli valitettavasti paljon, paljon suurempi kuin pelkkä paikallinen kahakka. Sodan pääjoukkojen keskinäiset taistelut eivät olleet vielä kunnolla edes alkaneet, kun tällainen joukkoteloitus jo tapahtui. Tieto joukkosurmasta sai jopa kansainvälisiä mittasuhteita – tuomittiin Ruotsin, Englannin ja Italian konsulien toimesta.

Punaisten kannalta tapahtuma ei tiennyt hyvää edes vallankumouksensa etenemiselle. Paljastihan se, että kurittomat joukot eivät olleet alkuunkaan johtajiensa komennossa. Ja vielä pahempaa seurasi. Suinula kostettiin moninkertaisesti.

Unohtamatta sodan ja jälkiselvittelyjen kärsimyksiä, olisikin vähintään yhtä tärkeätä tuoda esille, mitä lopulta saavutettiin. Voitettiin kansallinen itsemääräämisoikeus – vapaus ja myös demokratia voitti, samoin oikeusvaltioperiaate, laajat yksilönvapaudet mielipiteen ilmaisusta vapaaseen matkustamiseen – luetteloa voisi jatkaa.

Koulujen merkitys on toimia myös siltana perinnön siirtymisessä sukupolvelta toiselle. Vuosi sitten 100-vuotisjuhlavuonna Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijat laskivat peruskoululaisten sitomat pikkuseppeleet jokaiselle Teknillisen opiston surmatulle. Kunnia-vartiossammekin oli entisiä Teku:n oppilaita.