Vapaussodan 100-vuotisjuhla

Vapaussodan päättymisestä on kulunut 100 vuotta.

Finlandia-talo

Alkuun Kaartin soittokunta esitti Sibeliuksen säveltämän Alla Marcian.

Kaartin soittokunta – Alla Marcia
Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö seurassaan eduskunnan puhemies Risikko.

Juhlan avasi Tampereen Suomalaisen Klubin varapuheenjohtaja ja Vapaussodan Perinneliiton puheenjohtaja Kalervo Sipi.

Kenraalimajuri evp Kalervo Sipi

Arvoisa eduskunnan rouva puhemies, kunnioitetut sotiemme veteraanit ja lotat, hyvä juhlaväki.

Kolmen vapaussotamme ylipäällikkö Mannerheim on kaikkien noiden taistelujen jälkeen todennut vuoden 1918 sodasta:

Harvoin lienee sotaa viety voittoon niin vähin aineellisin voimavaroin, harvoin niin vaativia sotatoimia suoritettu improvisoiduin joukoin.

Suomen armeija, jota omassa maassa moni vihasi ja parjasi, pelasti maan perikadosta ja loi perustan Suomen tulevaisuudelle itsenäisenä valtiona, lujemman kuin mikään julistus.

Jos Vapaussotaa katsellaan niiden kahden sodan muodostamaan taustaa vasten, jotka Suomi joutui käymään viime maailmanpaljon yhteydessä, ei kukaan voi olla näkemättä vuoden 1918 taistelua oikeassa valossa.

Kolmen sotamme päämäärä on ollut sama!

Vaikka myöhemmin olemmekin joutuneet maksamaan vapaudestamme verrattomasti kalliimman hinnan älköön Vapaussodan uhreja ja ponnistuksia unohdetako.

Tänään me vietämme Vapaussodan 100-vuotisjuhlia teemalla Kertomus Suomen tiestä itsenäisyyteen.

Me järjestäjät haluamme kohdistaa kiitoksemme ja kunnioituksemme ensisijassa heille, jotka vasta itsenäistyneessä maassamme, olivat taistelemassa vapauden, itsenäisyyden ja kansanvallan puolesta.

Kyse on perusarvoista, joiden varaan Suomea rakennetaan tänä päivänäkin.

Tänään me vietämme Vapaussodan 100-vuotisjuhlia teemalla Kertomus Suomen tiestä itsenäisyyteen.

Tervetuloa!

Kaaderilaulajat, johtajanaan everstiluutnantti Matti Orlamo esittivät Eino Leinon sanoittaman ja Leevi Madetojan säveltämän Vapauden marssin.

Kaaderilaulajat – Vapauden Marssi

Vöyrin marssi

Missä marssi Vöyrin koulu
muistaa Ristiina ja Oulu,
Pohjanmaat ja mantereet;
kuinka kuului Suomen usko,
kertoo Ruoveen rantain rusko,
Tampereenkin tantereet.

Missä vaara suurin saarti,
siinä nähtiin Vöyrin kaarti,
kaikui jääkäreiden työt;
harvoin maattiin, harvoin syötiin,
päivät päälle käytiin, lyötiin,
seistiin vartiolla yöt.

Monta Hämeen hankiin haipui,
Messukylään kylmään vaipui,
monta Kurun metsät vei.
Aina eespäin! käsky kaikui.
Voittoon, kostoon! korvet raikui –
taikka kuoloon, taapäin ei!

Kunniata kaatuneille!
Hetki vannoa on heille
kautta kauniin synnyinmaan:
Sen jos vapaus vaipuu milloin,
nousee Vöyrin kaarti silloin,
taasen meitä tarvitaan.

Eino Leino

Gallén-Kallelan suunnittelema Vöyrin koulun merkki
Kenraalimajuri evp Kalervo Sipi ja eduskunnan puhemies Risikko

Puolustusministerin Jussi Niinistön puhe Vapaussodan 100-vuotisjuhlassa

Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö piti puheen

Arvoisa eduskunnan puhemies, kunnioitetut sotiemme veteraanit ja lotat, hyvät naiset ja herrat, mina damer och herrar

”Vapaussodan muistot eivät lopullisesti kadonneet, eikä niiden pidäkään koskaan kadota kansakunnan yhteisestä muistista.”

Näin totesi puheessaan tasan kymmenen vuotta sitten tässä samassa paikassa silloinen eduskunnan puhemies, nykyinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Allekirjoitan nuo viisaat sanat.

Sata vuotta sitten Helsingin kadut täyttyivät juhlijoista.

Kaunis kevätpäivä iskostui läsnä olevien rintoihin ylevän isänmaallisena juhlana.

Voitokas harmaa talonpoikaisarmeija marssi kaupunkiin.

Vakavasti astuvien sarkapukuisten sotilaiden rivit kulkivat katsojien ohitse loputtomana jonona, joka ilman minkäänlaista ulkoista koreutta näytti läpileikkauksen maan omasta, maasta polkaistusta armeijasta.

Senaatin eli hallituksen joukot olivat voittaneet sodan – sodan, joka synnytti Suomen Puolustusvoimat.

Tuo päivä voisi olla itsenäisyyspäivä, itsenäisyysjulistuksen päivän sijaan.

Nimittäin 6. joulukuuta 1917 Suomi ei ollut vapaa maa, eikä maassa ollut järjestystä.

Vasta 16. toukokuuta 1918 miehittäjä oli karkotettu ja kapina kukistettu.

Hyvät kuulijat

Kullakin sukupolvella tuntuu olevan tarve kirjoittaa vapaussodan historia uudelleen ja kullakin sukupolvella – ajan hengestä riippuen – on oma tulkintansa vuoden 1918 sodasta.

Tällä hetkellä tulkintojen keskiössä on terrori.

Sodan tapahtumia lähestytään paljolti väkivaltaisuuksien kohteeksi joutuneen yksilön kokemuksien kannalta.

Tapahtumat näyttäytyvät nykyihmiselle käsittämättöminä raakuuksina ja sodan valtiollinen merkitys jää toissijaiseksi.

Niin ikään historian lainalaisuus – syy ja seuraus – jää taka-alalle.

Suomalaiset eivät taistelleet toisiaan vastaan ilman kansan valitsemaa eduskuntaa ja sen valitsemaa hallitusta vastaan aloitettua kapinaa.

Samoin valkoinen terrori oli reaktio punaiselle terrorille.

Sota vuonna -18 oli ennen kokematon kansallinen onnettomuus.

Materiaaliset vahingot ja tuhannet menehtyneet koettelivat nuoren kansakunnan kestokykyä.

Vastuu siitä kuului vallankumoukseen ryhtyneille eikä sitä pese pois kapinallisten myöhemmät kärsimykset.

Osavastuun sodasta kantoi Leninin johtamat bolševikit, jotka yllyttivät suomalaisia vallankumoukseen.

Lenin tuki asein ja sotilain Suomen punakaarteja.

Vallankumous perustui räikeään propagandaan.

Aikakauden informaatiosodankäyntiä käytiin etenkin lehdistössä levitettyinä villeinä huhuina.

Väritetyt mielikuvat ja naiivit käsitykset johtivat vallankumoukseen.

Kolkoimman kohtalon lopulta saivatkin Neuvosto-Venäjälle paenneet punaiset, joille valhe paljastui viimeistään Stalinin teloituskuopilla.

Hyvät kuulijat

Kansakunta rakentuu paljolti kokemuksen ja tunteen varaan.

Vaikeatkin muistot rakentavat kansakokonaisuutta.

Satavuotiaan valtiomme kivikkoinen tie jatkui talvi- ja jatkosodissa, mutta yhtenäisenä kansakuntana.

Vapaussodan voittajien viisautta oli kehittää yhteiskuntaa niin, että kaikilla suomalaisilla oli puolustettavaa diktatuurin uhatessa vapauttamme vuonna 1939.

Vuoden 1918 tärkein perintö on itsenäisyyden, kansanvallan ja oikeusvaltion säilyminen.

Kansallisen eheyden rakentaminen jatkui sodan jälkeen demokratian keinoin kunnissa ja valtiollisella tasolla.

Meidän on tänäkin päivänä kannettava huolta demokratian toimivuudesta ja kansanvaltaisten menettelytapojen arvostuksen ja kunnioituksen säilymisestä.

Marsalkka Mannerheim kirjoitti Muistelmiensa loppusanoihin opetuksen, jonka hän tahtoi painaa tulevien sukupolvien tuntoihin tulikirjaimin:

”Eripuraisuus omissa riveissä iskee tuhoisammin kuin vihamiehen miekka, ja sisäiset riidat aukaisevat oven ulkoa tulevalle tungettelijalle.”

Kaartin soittokunta esitti Sibeliuksen säveltämän sinfonia nro 5 Es-duuri op.82, III Allegro molto

Sibeliuksen säveltämä sinfonia nro 5 Es-duuri op.82, III Allegro molto

Samalla Kulosaaren yhteiskoulun oppilaat tanssivat koreografi Anna Palmion luoman esityksen.

Kulosaaren yhteiskoulun oppilaat tanssivat

Yle taltioi 16.5.2018 100-vuotismuistojuhlan Finlandia-talosta.

Juhla on katsottavissa Yle Areenassa 16.6.2018 saakka:

https://areena.yle.fi/1-4389837

 

 

 

Tampereen taistelujen 100-vuotismuistoseminaari

Tampereen taistelut 1918 – 100-vuotisseminaari

lauantaina 7.4.2018 klo 14-16, Sampolan juhlasali

Yksi Vapaussodan ratkaisutaisteluista käytiin Tampereella maalis-huhtikuun vaihteessa 1918.

Tampereella ratkaistiin Suomen suunta.

Vapaussodan Tampereen Seudun Perinneyhdistys järjestää aihetta käsittelevän avoimen seminaarin lauantaina 7.4.2018.

Tampereen taistelut 1918 – 100-vuotisseminaari yleisöä

Tapahtumassa on vieraana myös puolustusministeri Jussi Niinistö.

Puolustusministeri Jussi Niinistö

Pääesitelmän pitää Tampereen Suomalaisen Klubin varapuheenjohtaja ja Vapaussodan Perinneliiton puheenjohtaja Kalervo Sipi.

Kenraalimajuri evp. Kalervo Sipi

Ohjelma:

”Suomi!”
Altto Malin Döragrip ja solistien kuoro

Altto Malin Döragrip ja solistien kuoro

Tervehdyssanat
Markku Rauhalahti, Vapaussodan Tampereen Seudun
Perinneyhdistyksen puheenjohtaja

Vapaussodan Tampereen Seudun
Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Markku Rauhalahti

Puolustusministerin tervehdys
Puolustusministeri Jussi Niinistö

”Uskonnon ja kansanvallan puolesta”
Basso Visa Kohva ja miessolistit

Basso Visa Kohva ja miessolistit

Vapaussota ja Tampereen taistelut
Kalervo Sipi, Vapaussodan Perinneliiton puheenjohtaja

Lääkintähuolto Tampereen taistelujen pyörteissä
Eeva Tammi, sotahistorioitsija

Lääkintähuolto Eeva Tammi, sotahistorioitsija

”1918 Tampereen vaihe”, pienoisoopperaesitys
Eettisesti Innovatiiviset Kulttuurin Uudistajat EIKU ry:n taiteilijat

TERVETULOA!

Pajari 120 -päivä

Pajari 120 -päivän juhlallisuudet 17.7.2017

Kaksinkertaisen Mannerheim-ristin ritarin, kenraalimajuri Aaro Olavi Pajarin syntymästä tuli 17.7.2017 kuluneeksi 120 vuotta. Merkkipäivänä Pajarin Poikien Perinneyhdistys kävi kunniakäynnillä Pajarin hautamuistomerkillä Kalevankankaalla. Perinneyhdistyksen puheenjohtaja, kenraalimajuri evp Kalervo Sipi piti puheen.

Pajari 120 -päivä
Lippuvartiossa eversti evp Erkki Eskelinen ja
kapteeni res Hannu Wirola.
Jäsenten lisäksi paikalla oli maakuntakomppanioiden edustajia

Kunniakäynnin jälkeen paljastettiin Hämeenkatu 13:ssa sijaitsevan talon seinälle muistokilpi, jossa kerrotaan, että kenraali Pajari perheineen asui ko. talossa 1942-1949.

Muistolaatta Hämeenkatu 13:ssa Hämeenkadun ja Koskipuiston kulmauksessa.
Muistolaatan paljastajat: Kalervo Sipi sekä Pajarin lähisukulaiset Helena Turpeinen ja Jarmo Talasrinne.
Juhlakahvit nautittiin Stockmannin kahviossa.

Puheenjohtaja Sipi luovutti toimitusjohtaja Rauli Eklundille Sinisen Ristin havunoksatunnuksella kiitoksena vapaussotiemme perinteen vaalimisesta ja tukemisesta. Muun muassa em. muistokilpi on hänen lahjoittamansa.

Kalervo Sipi luovutti Sininen Risti Rauli Eklundille.

Kuvat ja kooste: Markku Rauhalahti

 

PPPY 2016 vuosikokous

Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen vuosikokous 25.2.2016 Tampereen Suojeluskunta- ja Lottamuseolla

Armas Ilvo, 95 v lauloi Veteraanin iltahuudon

Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen vuosikokouksessa 25. helmikuuta 2016 Suojeluskunta- ja Lottamuseossa oli kunniavieraana simolainen sotaveteraani ja ”Pajarin poika” Armas Ilvo, 95 v. Armas taisteli Talvisodassa Aittojoen rintamalla Sissipataljoona 2:ssa, joka toimi osana Aaro Pajarin johtamaa sotatoimiyksikköä. Jatkosodassa Armas Ilvo taisteli Karhumäen suunnalla, Syvärillä ja Kannaksella.

Tuomo Juntunen piti esitelmän sissipataljoonan toiminnasta Aittojoen rintamalla sekä haastatteli Armas Ilvoa hänen sotatiestään ja vuosikymmeniä jatkuneesta toiminnastaan veteraanityössä. Elämäntyönsä Armas teki poliisina. Kuten muistamme, Armas Ilvo sai presidenttiparin liikuttumaan laulaessaan Itsenäisyyspäivänä 6.12.2015 Linnan kutsuilla Veteraanin iltahuudon. Vastaavaan tunnelmaan Armas sai Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen kokousväen esittämällä muistelujensa päätteeksi saman laulun. Kuulijat yhtyivät kertosäkeeseen.

Veteraani Armas Ilvo Tuomo Juntusen ja Kalervo Sipin jututettavana.
Perinneyhdistyksen uusi puheenjohtaja,
maanpuolustusväelle tuttu mies Kalervo Sipi.

Kalervo Sipi Perinneyhdistyksen puheenjohtajaksi

Vuosikokouksessa valittiin Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen uudeksi puheenjohtajaksi kenraalimajuri evp Kalervo Sipi. Muina hallituksen jäseninä jatkavat Erkki Eskelinen, Tuomo Juntunen, Markku Rauhalahti, Jarmo Talasrinne ja Hannu Wirola.

Uutena hankkeena yhdistys valmistelee Pajarin joukkojen perinteestä kertovaa erikoisnäyttelyä, joka avataan ensi vuonna Vapriikissa. Muuten perinnetyötä jatketaan muun muassa tekemällä arkistotutkimuksia ja aikalaishaastatteluja sekä dokumentoimalla taistelupaikkoja. Myös sotahistoriamatkoja jatketaan; tänä vuonna tehdään toukokuussa matka Baltiaan teemalla Jääkäreitä ja kylmää sotaa.

Teksti ja kuvat: Markku Rauhalahti

 

Sotahistoriamatka Tallinnaan

Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen sotahistoriamatka Tallinnaan 15-16.2.2014

Matkalla käytiin mm. Tallinnan kuuluisassa televisiotornissa (Teletorn), jossa kuultiin Viron itsenäistymisvaiheista 1991 ja katseltiin maisemia.

Teletornin näyttelytilan lattiassa oleva aukosta on näkymä 300 metrin päässä olevaan maanpintaan.

Muita kohteita olivat mm. KGB-museo Viru-hotellin 23. kerroksessa, Tallinnan sotilashautausmaa Pronssisoturipatsaineen, Merimuseo Titanic-näyttelyineen sekä Viron Miehitysmuseo. Asiantuntijaoppaana toimi Tuomo Juntunen.

Viru-keskuksen KGB-museossa tutustuimme Viron miehityksen ajan salattuun toimintaan.
KGB-museossa on jäljellä laitteistot, joilla kuunneltiin hotellissa asuvien vieraiden keskusteluja.
Jyrki pääsi kuvaan Pronssisoturin kanssa
Markku Miehitysmuseon Lenin-pystin kanssa.

Kuvaraportti: Markku Rauhalahti

Vuosikokous 19.3.2012

Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen vuosikokous pidettiin Tampereen Suojeluskunta- ja Lottamuseossa 19. maaliskuuta 2012. Paikalla oli kolmisenkymmentä jäsentä.

Vuosikokous 19.3.2012
Tuomo Juntunen piti esityksen Suursaaren valtauksesta.

Sääntömääräisten kokousasioiden jälkeen hallituksen jäsen Tuomo Juntunen piti seikkaperäisen ja monipuolisesti kuvitetun esitelmän Suursaaren valtauksesta maalaiskuun lopussa 1942.

Esitelmän aiheesta on luettavissa raportti Tampereen Suomalaisen Klubin kotisivulta: www.tampereensuomalainenklubi.fi —> Klubilehti (1/2012).

 

Olli Vuorio lahjoitti yhdistykselle JR 6:n historiikin ”Kannaksen kahlaajat”.

Kokoukseen toi tervehdyksensä majuri evp Olli Vuorio Helsingistä. Yhdistyksen uutena jäsenenä hän oli mukana ensimmäistä kertaa.

Olli Vuorio palveli jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1/JR 6:ssa Pajarin 18. Divisioonassa. Sittemmin Kadettikoulun jälkeen hän palveli jatkosodan loppuvaiheessa Viestipataljoona 5:ssä.

Vuosikokouksen toimijat: vasemmalta kokouspuheenjohtaja Matti Ponsi, esitelmöitsijä Tuomo Juntunen, sihteeri Helena Turpeinen ja yhdistyksen puheenjohtaja Harri Virtapohja.

Kooste ja kuvat: Markku Rauhalahti

Pajarin Poikien lippu

Pajarin Poikien Perinneyhdistykselle on tehty kantolippu.

Lipun aiheena on yhdistyksen tunnus.

Lippu naulattiin ja vihittiin juhlallisesti Tampereen Suomalaisen Klubin Marskin salissa.

PPPY lippu

Lipun vihki pastori, reservin majuri Antti Saarelma; lippu-upseerina eversti evp Erkki Eskelinen, airueina Jarmo Talasrinne ja Kirsi Pajari.

Suomalaisen Klubin Marski-sali
Tervehdyssanat

Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen puheenjohtaja, eversti evp Harri Virtapohja:

Eversti evp Harri Viitapohja

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, herra kenraali, hyvä juhlayleisö,

Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen puolesta minulla on ilo toivottaa teidät tervetulleiksi tähän lippumme naulaus- ja vihkimistilaisuuteen.

Hämäläisten kenraalin, kenraalimajuri Aaro Olavi Pajarin muistoa vaaliva ja hänen johtamiaan taisteluja tutkiva perinneyhdistys on perustettu vuonna 2006, siis noin viisi vuotta sitten. Näitä toimintoja on toki harjoitettu vuosikausia aiemminkin. Toiminta-alueena on Pirkanmaan maakunta tarkoittaen sitä aluetta, mikä muodosti Pohjois-Hämeen sotilaspiirin vuonna 1939.

Yhdistyksen tarkoituksena on kerätä, tutkia ja tallentaa pohjois-hämäläistä sota-ja suojeluskuntahistoriaa, siirtää sitä ja perinnettä tuleville sukupolville, pitää aiheeseen liittyviä esitelmätilaisuuksia sekä järjestää sotahistoriallisia matkoja. Jäseninä ovat kenraalimajuri A.O.Pajarin joukoissa taistelleet miehet sekä lotat ja heidän perillisensä sekä Suomen sotahistoriasta kiinnostuneet henkilöt.

Minun isäni Veikko Virtapohja taisteli Pajarin joukoissa niin talvisodan Tolvajärvellä kuin Kannaksen takaisinvaltauksessa jatkosodassa. Episodi: Isäni haavoittui vihollisen luodista Pajarin vieressä Ristisalmella. Kummallekohan luoti oli tarkoitettu? Tuntolevy ja sen lävistänyt luoti ovat muistona tapahtumasta.

Kuten tulemme kohta huomaamaan, lipun naulaajina on mm. JR 16:n riveissä Tolvajärvellä taistelleiden komppanian päälliköiden poikia tai sukulaisia.

Tämän kohta päättyvän vuoden tärkeimpinä tapahtumina voidaan pitää heinäkuista sotahistoriamatkaa ”18. Divisioonan eli Pajarin divisioonan tie Rautjärvelle 1941”. Seurasimme divisioonan keskitysmarssireittiä Tampereelta Pihlajaveden yli rajan pintaan Rautjärvelle. Siellä voitiin vielä havaita merkkejä puolustusasemien kaivauksista ja estetöistä.

Kenraali Pajarin muistomerkki Kalevankankaan sankarihautojen äärellä oli vuosien mittaan kallistunut. Yhdistyksemme on suorittanut kulttuuriteon ja oikaissut muistopaaden. Vaativan työn suoritti Hämeen Kaivin Oy ja haluan tässäkin yhteydessä esittää yhdistyksemme parhaat kiitokset. Muistomerkki on nyt uljaasti pystyssä, käykää katsomassa!

Tolvajärven taistelujen perinnetoimikunta on edesmenneen Kari Turpeisen aloitteesta hankkinut Tolvajärven matkailumajan kivijalkaan muistolaatan. Varpaisjärven mustasta graniitista valmistettuun laattaan on kaiverrettu suomeksi ja venäjäksi ”Tolvajärven taisteluissa 12.12.1939 kaatuneiden muistoksi”. Laatta paljastettiin 7. lokakuuta tänä syksynä. Yhdistyksemme keskeiset henkilöt olivat hanketta eteenpäin viemässä.

Noin kuukausi sitten edellinen puheenjohtajamme Tuomo Juntunen piti kerhoillassamme veret seisauttavan esityksen Pajarin joukkojen toiminnasta Lapin sodassa. Tuloksellisesta johtamistoiminnastaan saksalaisia vastaan Pajarille myönnettiin toinen Mannerheim-risti.

Ja nyt sitten vuoden huipennus yhdistyksen lipun naulaus- ja vihkimistoimitus. Tähän sopinee säe Vala-laulusta: ”Ilomielin sun jäljessäs käymme teit isäin astumaan”. Olkaa lämpimästi tervetulleita!

Lipun naulaajat
Harri Virtapohja juttusilla Pajarin adjutantin Einar Nordenswanin kanssa.
Naulaajia ja kutsuvieraita; vas. Antti Saarelma, Einar Nordenswan, Aune Rahola, Kyösti Halonen, Timo Hanhilahti, Helena Turpeinen, Juhani Kääriäinen ja Harri Virtapohja.

Raportti: Markku Rauhalahti
Kuvat: Matti Kataja, Markku Rauhalahti ja Tiina Vappula

Muistolaatta Tolvajärven taistelussa kaatuneille

Laatokan Karjalassa entisen Korpiselän pitäjän Tolvajärvellä paljastettiin 7. lokakuuta 2011 muistolaatta Tolvajärven taistelussa 12.12.1939 kaatuneille.

Muistolaatta Tolvajärven taistelussa kaatuneille

Laatta kiinnitettiin Tolvajärven harjulla sijanneen matkailumajan kivijalkaan.

Aloitteen muistolaatasta teki kolmisen vuotta sitten Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen silloinen puheenjohtaja, vuoden 2009 tammikuussa edesmennyt Kari Turpeinen.

Paljastuspuhe, Harri Virtapohja; vierellä
A. O. Pajarin tytär Helena Turpeinen

Hanketta tuki taloudellisesti Maanpuolustuskorkeakoulun perinneyhdistys.

Muistolaatan paljastustilaisuudessa oli pieni joukko Tolvajärven taistelujen perinnetoimikunnan, Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen ja Korpiselkä-seuran edustajia.

Laatan paljastuspuheen piti Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen puheenjohtaja, eversti evp Harri Virtapohja Kangasalta.

Muistopalveluksen Tolväjärvellä kaatuneiden sieluille suoritti Isä Vesa Takala, Itä-Suomen sotilasläänin pappi.

Muistopalvelus Tolvajärvellä kaatuneiden sieluille,
Isä Vesa Takala.
Ensimmäinen torjuntavoitto

Tolvajärvellä saavutettiin 12. joulukuuta 1939 everstiluutnantti A. O. Pajarin johdolla talvisodan ensimmäinen torjuntavoitto. Taistelujoukon ytimen muodosti pohjoishämäläinen Jalkaväkirykmentti 16. Tolvajärven voiton jälkeen Pajarin johtama Osasto Pajari työnsi seuraavien runsaan kahden viikon aikana rajusti taistellen vastapuolet joukot useita kymmeniä kilometrejä taakse päin Aittojoelle, jonne rintama pysähtyi talvisodan loppuun asti.

Ennen Tolvajärven taistelua vihollisjoukot olivat runsaan viikon aikana edenneet kuusikymmentä kilometriä vanhalta rajalta länteen päin. Mikäli vihollinen olisi päässyt jatkamaan, olisi se sivustasta aiheuttanut vakavan uhan Kannaksella taisteleville suomalaisjoukoille. Tolvajärven torjuntavoitto antoi Suomen armeijalle uskoa, että pienikin maa pystyy menestyksellisesti puolustautumaan suurvalta-armeijaa vastaan.

Taistelu kauniissa maisemassa

Korpiselän kirkonkylä sijaitsi Tuupovaaran kohdalla nykyisen rajan pinnassa ja Tolvajärven kylä siitä noin 30 kilometriä itään päin. Välillä olivat Tsokin ja Kokkarin kylät. Nyt nämä kaikki kylät, ovat autioina.

Rakennukset siirrettiin vuosikymmeniä sitten muualle Venäjällä. Tolvajärven monipolvinen harjualue ympäröivine vesistöineen oli yksi Suomen kauneimpia maisemia.

Ennen talvisodan syttymistä loppuvuodesta 1939 harjun korkeimmalle kohdalle valmistui Suomen Matkailuyhdistyksen matkailumaja, osin kolmikerroksinen puurakennus, jonka alin kerros oli kivestä. Vahvasti miehitetyn ja lujasti aseistetun majan valtaaminen ei ollut helppo tehtävä.

Tolvajärven matkailumaja syksyllä 1939. Kuva: Pyykkösen kokoelma

Matkailumajan valtauksen sai tehtäväkseen res. luutn. Martti Siukosaaren johtama JR 16:n 6. komppania. Taistelupäivän iltana Siukosaari kirjoitti päiväkirjaansa mm.: Jatkoimme siis hyökkäystä vihollisen kovassa tykistö- ja kk-tulessa sekä saimme matkailumajan näkyviimme. Pääsimme aivan matkailumajan rinteeseen, mutta kiivaassa ryssän tykki- ja kk-tulessa hyökkäys tyrehtyi ja res. luutn. Heinivahon käskystä vetäydyimme n. 200 m takaisin hiekkakuoppien suojaan hyökkäyksen uudelleenjärjestelyä varten. Tällöin oli kello n. 12.00.

Noin 1,5 tunnin kuluttua teimme uuden yrityksen majalle ja pääsimme aivan majan rinteeseen ja siitä vihdoin seinustallekin. Käsikranaatteja heittelimme ikkunoista sisään, mutta yläkerrassa oli ryssä edelleenkin. N. klo 16 sain käskyn koota komppania tielle. N. klo 16.30 toi patl. adj. vänr. Pikkola minulle käskyn, että komppanian oli puhdistettava maja. Ehdotin majan polttamista säästyäksemme uusilta tappioilta. Majuri Paloheimo, joka oli silloin ilmestynyt paikalle, ei sitä antanut tehdä. Annoin majan puhdistamisen IV joukkueen (vänr. Oinas) tehtäväksi. Vänr. Tiitola pyysi päästä myös mukaan. Joukkue suoritti hyvin tehtävänsä eikä tappioita tullut. Maja oli puhdistettu n. klo 18 lopullisesti. Vankeja saimme 28 ja sotasaalis muutenkin suuri, mm. 18 konekivääriä, kasikranaatteja ja kiv. patruunoita valtava määrä.

Matkailumajan kivijalka tänään. Maja tuhoutui
jatkosodan loppuvaiheessa.

Tolvajärven taistelussa suomalaiset joukot käsittivät JR 16:n lisäksi neljä erillispataljoonaa ja patteriston, yhteensä noin 4 000 miestä ja neuvostojoukoilla oli yksi divisioona eli 20 000 miestä. Tolvajärven suunnan taistelut olivat molemmille osapuolille raskaat. Suomalaisten tappiot joulukuun alkupäivistä jouluun olivat 630 kaatunutta ja runsaat 1 300 haavoittunutta sekä vastapuolen tappiot 5 000-6 000 kaatunutta ja paljon kadonneita ja haavoittuneita.

Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen jäsenet paljastetun muistolaatan vierellä. Vasemmalta pj Harri Virtapohja, varapj Markku Rauhalahti, kunniapj Helena Turpeinen (Pajarin tytär), Timo Siukosaari ja Reino Isotalo. Kuva: Vesa Takala.

Tolvajärven matkailumajan kivijalkaan kiinnitetyn muistolaatassa on teksti: Tolvajärven taistelussa 12.12.1939 kaatuneiden muistoksi sekä sama venäjäksi. Se päivä vaati raskaat uhrit. Tämä on myös nähtävissä Pohjois-Hämeen kirkkomaiden sankarihaudoilla.

Markku Rauhalahti

Rajalle – Sydän-Hämeen miesten matka Jatkosotaan

Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen matka 29­–31.7.2011

Pajarin Poikien Perinneyhdistys teki heinäkuun lopulla perinnematkan, jolla seurattiin JR 27:n reittiä Hämeestä itärajalle.

Kävimme Kallislahden asemalla ja kuljimme moottorialuksella Pihlajalahdesta Särkilahteen samaa reittiä kuin rykmenttikin kesällä 1941.

Rautjärven Miettilässä ja Purnujärvellä tutustuimme maastoihin, joissa hämäläisrykmentti oli puolustusasemissa ja josta se heinäkuun lopussa 1941 lähti hyökkäämään.

Vilkon kylässä kävimme rajavartijan ohjauksessa rajapaalulla juuri siinä, josta isämme ja isoisämme lähtivät yli rajan valtaamaan takaisin Talvisodan rauhansopimuksessa menetettyjä alueita.

Perinnematkalla tutustuimme Imatran Immolassa paikkoihin, missä marsalkka Mannerheim 4. kesäkuuta 1942 otti 75-vuotispäivänään vastaan Hitlerin onnittelut sekä mistä saksalainen Kuhlmeyn lentorykmentti kesä-heinäkuun vaihteessa 1944 teki ratkaisevan tärkeät hyökkäyslentonsa Tali-Ihantalan maisemiin.

Luumäen Hietamiehen kylässä palattiin ajassa vielä muutama vuosi taakse päin ja käytiin pohjoishämäläisten Talvisodan JR 16:n kokoontumispaikoilla.

Sieltä miehemme lähtivät joulukuun 1939 alussa pikakomennuksella kohti Tolvajärveä, jossa he olivat mukana toteuttamassa Talvisodan ensimmäistä torjuntavoittoa 12. joulukuuta 1939.

Se torjuntavoitto antoi Suomen armeijalle uskoa siihen, että pienikin maa voi puolustautua jättimäistä vihollista vastaan, kun yksimielisinä taistellaan oman isänmaan vapauden puolesta.

Menomatkalla poikettiin A. O. Pajarin syntymäpitäjässä Asikkalassa ja ryhmäkuva otettiin kirkonmäellä muistomerkillä.
Kangasalan asemalta Rautjärvelle ja sieltä taistellen kohti Rajajokea

Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin alueen asekuntoiset miehet saivat 18. kesäkuuta 1941 kutsun ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Nämä harjoitukset olivat alkua yli kolme vuotta kestäneelle sotataipaleelle. Jatkosota alkoi kesällä 1941, seitsemänkymmentä vuotta sitten.

Pohjois-Hämeessä perustettiin Jalkaväkirykmentti 27 ja sen komentajaksi tuli suojeluskuntapiirin päällikkö everstiluutnantti Lauri Haanterä. Rykmentti kuului eversti Aaro Olavi Pajarin johtamaan 18. Divisioonaan ja se koottiin Kangasalan, Sahalahden ja Kuhmalahden sekä näiden pohjoispuolella olevien pitäjien miehistä. Joukot aseineen, varusteineen ja hevosineen kuormattiin juniin Kangasalan, Oriveden ja Mäntän asemilla. Matka itään kohti Talvisodan rauhan rajaa alkoi. Monelle lähtö oli viimeinen.

Kallislahden asemalla

Pajarin divisioona purettiin junista Kallislahden asemalla lähellä Savonlinnaa; Siitä marssittiin seitsemän kilometrin matka Pihlajaveden rantaan Pihlajalahteen, josta jatkettiin vesitiekuljetuksella edelleen itään päin. Kuljetusvälineinä olivat puutavarayhtiöiden hinaajat ja proomut.

Joukkojen ja hevosten kuormausta proomuihin Pihlajalahdessa kesäkuussa 1941.
Pihlajalahden laituri kesällä 2011, nykyisinkin puutavaran lastauspaikkana.

Viiden tunnin seilaamisen jälkeen oltiin noin 50 kilometriä idempänä Punkaharjun Särkilahden Puhakanlahdessa. Vesitse vietiin koko divisioonan väki (15 000 miestä) ja kalusto lukuun ottamatta tykkejä, jotka kuljetettiin maitse Sulkavan kautta.

Puhakanlahdesta marssittiin viitisenkymmentä kilometriä rajan pintaan Rautjärven Miettilään. Siellä joukot ryhmittyivät puolustukseen, olihan vihollisen hyökkäyksen vaara mitä ilmeisin. Everstiluutantti Haanterän hämäläisrykmentin puolustuskaista oli noin 12 kilometrin levyinen.

Perinneyhdistyksen ryhmä matkasi 18.Divisioonan reittiä seuraten halki Pihlajaveden.

Puolustuksesta hyökkäykseen

Tiedustelupartioiden retket ”naapurin” puolelle aloitettiin välittömästi, kun oli saavuttu Miettilään, ja ne tuottivatkin erittäin tärkeää tietoa vastapuolen joukoista ja tukikohdista. Heti rajan takana oli vahvasti linnoitettuja tukikohtia, sotilasosastojen ryhmityksiä ja tykistöasemia. Kaikki viittasi siihen, että kohta olisi jotain tapahtumassa.

Matkalaiset saavuttivat rajamiesten valvonnassa rajapaalun Miettilän Vilkon kylässä.

Rautjärvellä oltiin siis puolustusryhmityksessä, mutta samalla valmisteltiin mahdollista hyökkäystäkin. Kun Neuvostoliitto 25. kesäkuuta 1941 pommitti rajusti Suomen kaupunkeja, tasavallan presidentti Risto Ryti ilmoitti kansalaisille, että Suomi on taas joutunut sotaan. Pajarin divisioona oli kuitenkin vielä koko heinäkuun puolustusasemissa Rautjärvellä. Hyökkäysvalmisteluja toki jatkettiin. Hyökkäyssuunnitelma oli divisioonan komentaja Pajarin, rykmentin komentaja Haanterän ja patteriston komentaja Niemen käsialaa.

Tuli avattiin 31. heinäkuuta kello 12.12. Pajari oli hieman soveltanut ylempää tullutta käskyä ja määritellyt kellonajaksi samat lukemat kuin Talvisodan Tolvajärven torjuntavoiton päivämäärä eli 12. 12. 1939. Kärjessä hyökkäävä Haanterän rykmentin III pataljoona ja kohta sitä seuraavat rykmentin muut pataljoonat kohtasivat kovaa vastarintaa rajan pinnassa olevassa vahvasti linnoitetussa Peusanmäessä. Vastarinta kuitenkin murrettiin ja hyökkäys kohti vanhaa rajaa pääsi jatkumaan. Suomalaisjoukkojen kärkirykmenttinä halki Kannaksen toimi menestyksellisesti JR 27, jossa siis taistelivat myös Kuhmalahden, Sahalahden ja Kangasalan miehet. Syyskuun ensimmäisen viikon jälkeen oltiin vanhalla rajalla ja hieman sen toisellakin puolella. Siihen hyökkäys pysäytettiin. Alkoi asemasotavaihe, jota kesti lähes kolme vuotta aina kesäkuuhun 1944 asti.

Kuuden viikon aikana oli edetty noin 200 kilometrin matka. Pajarin komentama 12. divisioona ja sen kärkirykmentti JR 27 kävivät tuona aikana monia rajuja taisteluita. Ne taistelut vaativat myös raskaat uhrinsa. Noin 3 000 miehen suuruisen rykmentin tappiot olivat hyökkäysvaiheen aikana 277 kaatunutta ja 876 haavoittunutta.

Marsalkan kiitokset

Kun hyökkäys halki Karjalan kannaksen oli ohi, ylipäällikkö marsalkka Mannerheim kiitti Pajarin divisioonaa menestyksellistä taisteluista sanoen:

Nämä ovat saavutuksia, joita vain harvoin sodassa saavutetaan. Välittäkää kiitokseni eversti Pajarille ja hänen urhoollisille joukoilleen suurenmoisista ja loistavista saavutuksista”.

Marsalkan ääni värähti ja kyynel kohosi hänen silmäkulmaansa. Sotapäällikön kiitos tuli varmasti sydämestä.

Paluumatkalla Luumäellä
Paluumatkalla poikkesimme Luumäen Hietamiehen kylässä, jossa JR 16 oli talvisodan alkaessa reservissä. Juhani Kivelä isänsä Eero Kivelän komppanian rakentamilla panssariesteillä.
Pajarin poikien jälkeläisiä Luumäellä. Oikealta Timo Siukosaari (synt. Orivesi), Markku Rauhalahti (Kuhmalahti), Marita Laurio o.s. Mäkinen (Sahalahti) ja Timo Salonen (Kuhmalahti).

Kuvat ja teksti: Markku Rauhalahti