80 vuotta Mainilan laukauksista

Tänään tulee kuluneeksi tasan 80 vuotta Mainilan laukauksista.

Neuvostoliitto lavasti Mainilan laukaukset 26.11.1939 klo 15.45, joita se käytti tekosyynä Talvisodan aloittamiseen.

Totuuden myöntämiseen meni yli 50 vuotta.

Mainilan laukaukset ammuttiin

Mainilan seitsemän laukausta ammuttiin, tosin lähes kaksi vuotta myöhemmin.

18 D:n Jalkaväkirykmentti 27. joukot olivat saavuttaneet Rajajoen elokuun viimeisinä päivinä kuukauden kestäneen rajun hyökkäyksen päätteeksi.

Eversti Pajari käski ampua 31.8.1941 ”Mainilan laukaukset”, mistä suomalaisia oli syytetty Talvisodan alla.

Jokaiseen kranaattiin kirjoitettiin osoite: Mainila.

Marsalkka Mannerheimin kiitokset eversti Pajarille Uudessa-Alakylässä syyskuussa 1941; ”Nämä ovat saavutuksia, joita vain harvoin sodassa saavutetaan. Parhaat kiitokset eversti Pajarille ja hänen urhoollisille joukoilleen suurenmoisista ja loistavista saavutuksista”.

Marsalkka antoi tunnustuksensa Aaro Pajarille nimittämällä hänet 14.9.1941 Mannerheim-ristin ritariksi numero 12.

Lisäksi kaksi viikkoa myöhemmin 3.10.1941 Pajari ylennettiin kenraalimajuriksi.

19.10.2019 Luumäen juhla

JR 16 Taavetissa 80 vuotta sitten”

YH-ajan 80-vuotismuistojuhlaa vietettiin Luumäellä 19. lokakuuta.

Sodan uhatessa lokakuun puolivälissä 1939 kutsuttiin kaikki reserviläiset ylimääräisiin harjoitukseen, josta käytetään lyhennettä YH.

Tampereen ja lähikuntien miehistä muodostettiin noin 3000 miehen vahvuinen Jalkaväkirykmentti 16 (JR 16), komentajanaan everstiluutnantti Aaro Pajari. Hän oli toiminut lähes koko 1930-luvun Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin päällikkönä, joten hän tunsi hyvin suuren osan alikomentajistaan ja miehistöstäänkin.

Harjoituksiin kutsutut kokoontuivat yleensä ensin paikkakuntiensa suojeluskuntataloille, josta siirryttiin ryhmäkuljetuksin Tampereelle.

Lokakuun 17.päivänä 1939 järjestettiin rykmentin paraatikatselmus ja kenttäjumalanpalvelus Tammelantorilla.

Pajari tarkasti joukot ja piti puheen. JR 16 kalustoineen ja varusteineen kuljetettiin 20-21. lokakuuta junakuljetuksin Luumäen Taavetin asemalle ja sieltä marssien suunnitellulle harjoitusalueelle.

Pääosan YH-jaksosta rykmentti harjoitteli ja rakensi kenttälinnotteita Hietaniemen kylän alueella nykyisen Kouvolasta Lappeenrantaan vievän valtatie 6:n pohjoispuolella.

Jalkaväkirykmentti 16 vietti n. puolitoista kuukautta Taavetissa tekemässä linnoitustöitä maastossa ja harjoittelemassa sotatoimia.

Noin kolmannes miehistä oli päivittäin kenttälinnoitustöissä, ja kaksi kolmannesta harjoitteli sotilaallisia taitoja mahdollisesti edessä olevia tositoimia varten. Rykmentin työsaavutukset olivat mittavat.

Esimerkiksi kiviesteitä rakennettiin noin 650 metriä ja suojakaivantoja lähes 2 300 metriä, tulilinjoja raivattiin lähes kymmenen kilometriä ja kenttäteitä tehtiin yli kymmenen kilometriä sekä paljon muuta.

Marraskuun lopussa 1939 Talvisota syttyi ja 5-7. joulukuuta rykmentti siirrettiin taisteluihin Tolvajärven suunnalle.

Perinnejuhlan päivänä Hietaniemen kylässä paljastettiin JR 16:n muistokivi.

klo 11 – 11.45 JR 16:n muistomerkki, Hietamiehentie 218, Luumäki

Hietamiehessä paljastettiin paikallisen panssariesteen kivi kunnioittamaan JR 16:n miesten toimintaa Luumäellä.

Aiempi muistokivi sijaitsi hankalassa paikassa ja sen pronssilaatta oli kadonnut.

Panssariesteen kivi

Laatan teksti: Jalkaväkirykmentti 16 harjoitteli ja rakensi linnoitteita tällä alueella ennen talvisotaa. Tämä paikallisen panssariesteen kivi on pystytetty 19.10.2019 kunnioittamaan rykmentin miesten toimintaa. Luumäen kunta, Pajarin Poikien Perinneyhdistys ry.

Kiven yhteyteen tuli Leo Venäläisen veistämä Vartiosotilas-puuveistos ja opastaulu.

Timo Siukosaari, Vartiosotilas-puuveistos, Helena Pajari-Turpeinen

Marsalkan hopeatorvet fanfaari Rakuunasoittokunta – johtaa musiikkiyliluutnantti Marko Saikko

Suomen lippua kantoi Martti Tiitola ja PPPYn lippua Hannu Wirola.

Paljastuspuheen piti Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen puheenjohtaja, kenraalimajuri evp Kalervo Sipi ja paljastajina toimivat JR 16:n 6. komppanian päällikön, luutnantti Martti Siukosaaren veljenpoika Timo Siukosaari ja 1. Pataljoonan komentajan, kapteeni Ilmari Laakson pojanpoika Jyrki Laakso.

Puhe Kenraalimajuri evp Kalervo Sipi

Arvoisat kutsuvieraat, hyvät naiset ja miehet täällä Hietamiehessä, toivotan Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen puheenjohtajana teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi tähän JR 16:n juhlapäivän aloitustapahtumaan.

Tämän päivän päähenkilöstä Aaro Olavi Pajarista tuli keväällä 1932 Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin päällikkö. Hän käynnisti heti koulutusohjelman, jollaista ei oltu ennen koettu. Ensin opetettiin suojeluskuntien päällystö ja alipäällystö ja sitten oli vuorossa miehistö.

Talvisaikaan harjoiteltiin maastossa kerran viikossa, teoriatunteja sisätiloissa oli vain harvakseltaan. Metsäharjoitukset olivat tarkoituksellisesti fyysisesti vaativia.

Hänelle tyypilliseen edestä johtamisen tapaan Pajari kävi henkilökohtaisesti valvomassa toimintaa. Koko ajan korostettiin, että kaikki tämä tehtiin pahimman varalta!

Pajari ei päästänyt ketään helpolla, vaan vaati ja vaati parempaa suoritusta ja fyysistä kuntoa. Miehille ja naisille tuli tunne, että harjoiteltiin jotain tiettyä ja tulevaa asiaa varten, ja se motivoi.

Pajari korosti erityisesti päällystön ratkaisevaa merkitystä joukon hengen ja suorituskyvyn tehostamisessa.

Väsymättömällä tarmolla johtamansa suojeluskuntakoulutuksen tuloksena Pajarilla oli sitten Talvisodassa Tolvajärven rintamalla Jalkaväkirykmentti 16:ssa ja Jatkosodassa Karjalankannaksella 18. Divisioonassa valiomiehitys päällystön, alipäällystön ja miehistön runkona.

Sittemmin kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari ja kenraalimajuriksi ylennetty Aaro Pajari saavutti käymissämme itsenäisyystaisteluissa legendaarisen maineen.

Itseään säästämättä Aaro Pajari tuki jatkuvasti alaistensa johtajien toimintaa, ohjasi ja opasti heitä sekä valoi heihin uskoa taistelujen onnistumiseen. Osoittamalla omaa henkilökohtaista urhoollisuuttaan hän sai monesti jo aivan uupumuksen partaalla olevat yksityiset rivimiehensäkin jatkamaan taisteluja lopulliseen voittoon saakka.

Pajarin ja hänen miestensä välille muodostui poikkeuksellisen voimakas side ja jo sodan aikana miehet alkoivat kutsua itseään ”Pajarin Pojiksi.”

Arvoisa juhlaväki, syksyn 1939 levottoman tilanteen seurauksena pantiin Suomessa toimeen ylimääräinen harjoitus, YH. Pohjois-Hämeen reserviläisistä perustettiin Tampereella lokakuun puolivälin tienoilla mm Jalkaväkirykmentti 16.

Tuo everstiluutnantti Aaro Pajarin johtama joukko saapui 21. lokakuuta osaksi Päämajan reserviä Taavettiin. Ensiksi se sijoittui radan eteläpuoleisille alueille, mutta siirtyi 30.10. tänne radan pohjoispuolelle.

Keskitysalueella tärkeässä roolissa olivat erilaiset linnoitustyöt. Päivittäin noin kolmasosa joukosta oli rakentamassa linnoitteita ja muilla oli palvelusohjelman mukaisia harjoituksia. Harjoiteltiin tietysti sotilaallisia taitoja mahdollisesti edessä olevia tositoimia varten.

Raskaan linnoitustyön ja taisteluharjoitusten ohella ohjelmassa oli myös esimerkiksi sulkeisjärjestyksen harjoituksia. Tätä arvostan vanhana sotilaana ja tämä osoittaa silloisten johtajien sisäistäneen tuon toiminnan merkityksen.

Rykmentin reilut 3 000 miestä valmisteli pääpuolustuslinjaa ja sille tukilinjaa tekemällä teiden suunnassa pohjoiseen päin panssariesteitä kivistä ja kaivannoista.

Kenttävarusteluun kuului myös runsaasti suokaivuuta, joka oli äärimmäisen epämieluisaa ja terveydellisesti vaarallista lämpömittarin alkaessa olla säännöllisesti jo nollan alapuolella. Lisäksi kaivettiin ja räjäytettiin kk-asemia, taisteluhautaa ja korsuja. Nämä paikat ovat edelleen maastossa hyvin nähtävissä.

Pajarilaiset rakensivat Luumäelle linnoitteita kunnioitusta ja ihmetystä herättävällä tavalla ja laajuudessa.

Joukon puku- ja varsinkin jalkinetilanne oli melko heikko. Varustepuutteista huolimatta linnoitustyöt sujuivat erittäin reippaasti. Osittain päästiin jopa huippusaavutuksiin. Ei voi muuta kuin ihmetellä!

Joukot majoittuivat pääosin telttoihin. Pataljoonien ja komppanioiden komentopaikat sijoittuivat asuttuihin rakennuksiin, kuten esimerkiksi täällä Hietamiehessä Uusiheimalan Ylätupaan ja ns Frimodigin taloon.

Hevosille pyrittiin saamaan suojat ulkorakennuksiin, riihiin tai katoksiin. Kun sisätalleja ei ollut riittävästi, rakennettiin kenttätalleja ulkotiloihin.

Olemme nyt rykmentin II P:n majoitus- ja toiminta-alueella. Tähän ympärillämme olevaan maastoon oli majoittuneena luutnantti Aarne Heinivahon 5. Komppania.

Sotilaiden tulo tänne Hietamiehen kylään innosti tietenkin pikkupoikia. Uusiheimalan talon kahdeksanvuotias Ilkka-poika melkein asui sotilaiden teltassa. Hänen mieleensä jäivät pysyvästi Hietamiehessä majaillut tamperelaispataljoona ja sen majoituspaikat. Niinpä hän on sitten myöhemmin merkinnyt Heinivahon komppanian, luutnantti Urho Isotalon 4. Komppanian ja luutnantti Martti Siukosaaren 6. Komppanian telttakamiinoiden paikat merkkipaalulla, samoin kuin kenttäkeittiöiden ja -käymälöiden paikat ja ne ovat edelleen nähtävinä maastossa.

Pohjois-Kymen Sotilaspoikakillan jäsen Ilkka Uusiheimala pystytti täällä tänään paikalla olevan Raimo-veljensä kanssa vuonna 1997 muistokiven tuolle läheiselle mäelle. Sen upea pronssilaatta on valitettavasti kadonnut.

Kiitos Petri Uusiheimalle siitä, että olemme saaneet pystyttää JR 16:n uuden muistomerkin tälle alueelle ja kiitos Seppo Hietamiehelle siitä, että saimme ottaa tämän panssariestekiven hänen mailtaan.

Kiitos myös puutaiteilija Leo Venäläiselle, jonka ansiosta hänen moottorisahalla veistämänsä ”Vartiosotilas” seisoo ryhdikkäänä tässä muistokiven vieressä. Tämä patsas on jo kolmas hänen JR 16:n kunniaksi tekemänsä veistos. Leo Venäläinen sai kipinän näiden patsaiden veistämiseen vierailtuaan 90-luvulla Karjalan kannaksella ja kuultuaan veteraani Lasse Kolan kertovan pysäyttäviä kokemuksiaan.

Hyvä juhlaväki, seisomme nyt JR 16:n miesten kunniaksi pystytetyllä muistomerkillä. Tämä muistomerkki on vähintä, mitä me olemme voineet tehdä näiden sotaan valmistautumassa olevien hyväksi!

Symboloikoon tämä panssariestekivi sitä graniitinlujaa taisteluhenkeä, joka edessä olevassa sodassa tuli vallitsemaan tässä Pajarin johtamassa JR 16:ssa.

Olkoon tämän kivi meille muistutuksena siitä uhrauksesta, jonka nämä miehet jatkossa tekivät sen hyväksi, että me saamme elää vapaassa Suomessa.

Me olemme kiitollisia siitä perinnöstä, jonka nämäkin sotiemme veteraanit meille jättivät – Suomesta, jossa on hyvä elää. Se on lahjoista kallisarvoisin.

Pyydän nyt Pajarin Poikien taistelijoiden jälkeläisiä Jyrki Laaksoa ja Timo Siukosaarta paljastamaan kiven. Jyrki Laakso on tällä alueella toimineen II P:n komentajan kapteeni Ilmari Laakson pojanpoika. Timo Siukosaari on tuon jo mainitsemani Martti Siukosaaren veljenpoika. Paljastamme muistokiven Erkki Aaltosen säveltämän ”Pajarin poikien marssin” soidessa. – Olkaa hyvä!

Muistomerkin paljastus – Pajarin Poikien jälkeläiset

Pajarin poikien marssi, säv. Erkki Aaltonen paljastuksen yhteydessä Rakuunasoittokunta

JR16:n tekemät linnoitustyöt Taavetin länsi- sekä pohjoispuolella on kartoitettu ja merkitty kohteet maastoon infotauluin.

Maamme-laulu – Rakuunasoittokunta ja yleisö

Muistomerkin paljastajat Jyrki Laakso ja Timo Siukosaari, lippumiehet Martti Tiitola ja Hannu Wirola sekä paljastuspuheen pitäjä Kalervo Sipi. Muistomerkin vierellä on Leo Venäläisden puuveistos ”Vartiosotilas”.

Tampereen seudulta tapahtumaan osallistui nelisenkymmentä Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen (PPPY) jäsentä.

Muistomerkin paljastus Hietamiehessä.

klo 12.15 – 12.30 JR 16:n esikunta, Purhon talo, Venäläisenkyläntie 328

Muistolaatan kiinnitys ”Purhon talon” seinään. JR16 esikunta.

Muistolaatan Purhon talon seinään paljasti Helena Turpeinen, paljastuspuheen piti Tuomo Juntunen.

Purhon talon seinään kiinnitetty laatta kertoo rykmentin esikunnan olosta siellä.

Muistolaatta Purhon talon seinässä.

Kertomus Pajarin esikunnasta – Tuomo Juntunen

Tuomo Juntunsen puhe

Muistolaatan paljastus – Helena Turpeinen

Helena Pajari-Turpeinen

klo 13 – Lounas, Taavetin Koulukeskus, Linnalantie 14, Taavetti

Pääjuhla Luumäen keskustassa sijaitsevassa Seuratalo Joukolassa, entisessä suojeluskuntatalossa.

klo 14 – noin 15.30 Pääjuhla, Seuratalo ”Joukola”; Torikatu 1, Taavetti

14.00 Suomalaisen ratsuväen marssi Rakuunasoittokunta 30-vuotisessa sodassa johtaa musiikkimajuri Riku Huhtasalo

Luumäen kunnan tervehdys Kunnanjohtaja Anne Ukkonen

Pajarin Poikien Perinneyhdistys ry:n
Kenraalimajuri evp tervehdys Kalervo Sipi

Arvoisat perinteiden vaalijat, hyvät naiset ja miehet,

Aivan aluksi haluan yhdistyksemme puheenjohtajana tuoda esille iloni siitä, että saamme olla täällä tänään. Me Pajarin Poikien Perinneyhdistyksessä olemme erityisen ylpeitä voidessamme esitellä Aaro Pajarin ja hänen alaisuudessaan taistelleiden miesten ja naisten edesottamuksia. Sen vuoksi meille on suuri kunnia olla mukana Luumäen kunnan kanssa jo vuonna 2018 alkaneessa ”Pajarin Pojat Itsenäisyydentiellä”-hankkeessa dokumentoimassa Talvisotaa edeltäneen YH:n eli Ylimääräisen harjoituksen aikaisia tapahtumia täällä.

Vuonna 2006 perustetun Pajarin Poikien Perinneyhdistys ry:n tarkoituksena on kaksinkertaisen Mannerheim-ristin ritarin, kenraalimajuri Aaro Pajarin muistoa kunnioittaakseen kerätä, tutkia ja tallentaa pohjoishämäläistä sota- ja suojeluskuntahistoriaa sekä siirtää sitä ja perinnettä tuleville sukupolville. Tehtävänsä toteuttamiseksi yhdistyksemme pitää edellä esitettyyn liittyviä esitelmätilaisuuksia sekä järjestää sotahistoriallisia matkoja. Juuri tätä olemme tekemässä tänään täällä Luumäellä.

Tähän mennessä näyttävin tekomme on ollut Tampereen Vapriikissa vuonna 2017 helmikuun puolivälistä elokuun puoliväliin avoinna ollut näyttely ”Pajarin Pojat – pohjoishämäläiset talvi- ja jatkosodassa”, joka lähestyi aihettaan sotilaiden omien kokemusten kautta. Näyttelyssä puheenvuoron saivat sotilaat sotamiehestä kenraaliin. Vapriikissa olivat myös esillä kenraali Pajarin mitalit, joiden kohtalo herätti aikoinaan suurta huomiota.

Pajari -näyttelyn avasi silloinen puolustusministeri Jussi Niinistö. Lisää julkisuutta saimme näyttelylle, kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö puolisoineen halusi seuraavana päivänä Pirkanmaan maakuntamatkallaan tutustua nimenomaan Pajariin ja hänen pirkka-hämäläisiin sotureihinsa, Pajarin Poikiin. Näyttelyyn tutustui upeat noin 80 000 kävijää!

Arvoisa juhlaväki, Pajarin johtama Jalkaväkirykmentti, JR 16, oli täällä Taavetissa ja Luumäellä noin puolitoista kuukautta. Erkki Eskelinen tulee kohta omassa esitelmässään kertomaan teille mitä he täällä tekivät, joten en halua viedä sanoja hänen suustaan. Kerron sen sijaan tässä tervehdyksessäni teille muutamalla sanalla siitä, mitä tämän Taavetti-vaiheen jälkeen tapahtui yhdistyksemme johtohahmon Aaro Pajarin sotatiellä.

Elämä Taavetissa oli JR 16:n joukoille johtajineen intensiivisen harjoittelun aikaa ja toisaalta raskasta linnoitustyötä. Kun Neuvostoliitto 30.11.1939 hyökkäsi ilman sodanjulistusta Suomen kimppuun, oli Pajarin mitta täynnä.

Pajari esitti 4.12. suoraan 6. Divisioonan komentajalle eversti Paavo Paalulle toivomuksen, että hänet siirrettäisiin heti rykmentteineen Laatokan pohjoispuolella toimiviin joukkoihin. Yksin hän ei halunnut lähteä, vaan itselleen läheisen joukon kanssa, jota hän oli valmistellut jo lähes kahdeksan vuoden ajan. Pitkään ei Pajarin tarvinnut odottaa, sillä seuraavana yönä tuli Päämajasta käsky ja JR 16 aloitti 6.12. siirtymisen Värtsilään.

JR 16 oli sitten mukana silloin, kun ”Osasto Pajari” saavutti Tolvajärvellä 12.12.1939 voiton, ensimmäisen talvisodassa hyökkäyksellä saavutetun menestyksen. Tuon voiton merkitys oli suuri kenttäarmeijan ja koko kansan mielialan kohottamisen kannalta. Se muutti osaltaan talvisodan kulun.

Kuten sotamarsalkka Mannerheim asian myöhemmin ilmaisi, Tolvajärven voiton merkitystä ei voida koskaan korostaa liikaa!

Armeija ryhdistäytyi kuultuaan tuloksista Tolvajärvellä. Osoittihan se, että konearmeijakin on lyötävissä, kunhan vain oikeat menettelytavat, henki ja usko löytyvät. Suomalainen sotilas oli jakanut iskun iskusta!

Tolvajärven taisteluja johtaneet eversti Paavo Talvela ja everstiluutnantti Aaro Pajari olivat taistelutovereita jo Aunuksen retken ajoilta vuonna 1919. Heidän sotilassuhdettaan syvensi Sotakorkeakoulun kurssilla tehty tutkimus sotatoimien mahdollisuuksista Laatokan pohjoispuolisilla alueilla. Itse taistelu oli sitten hyvin vaiherikas!

Tuosta kaikesta kerrotaan Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen joulukuun alussa julkaistavassa uudenlaisessa historiakirjassa nimeltään ”Tolvajärvi 12.12.1939 – Talvisodan ensimmäinen suurvoitto taistelijoiden kertomana”, yhdistyksemme julkaisussa nro 3. Töitä sen eteen on tehty jo vuosia, voisipa sanoa vuosikymmeniä ja kirjaan on tulossa paljon ennen julkaisematonta materiaalia. Tämän historiateoksen laatijoina ovat sotahistorioitsijamme ja todellinen Pajari-tuntija Tuomo Juntunen ja Pajarin Pojan poika eversti Harri Virtapohja. Kirjan liitteinä ovat Pajarin itsensä piirtämät ennen julkaisemattomat taistelukartat. Niitä täydentävät yksityiskohtaiset uudet kartat, jotka ovat täälläkin paikalla olevan kokeneen ja ansioituneen kartantekijän Heikki Lahdenniemen varmaa käsialaa.

Kunnioitetut kuulijani, kesäkuun lopulla -41 syttyi sitten jatkosota. Viholliselle tuli yllätyksenä 31. heinäkuuta alkaneen sotatoimen rajuus. Vastassa ollut divisioona lyötiin Kannaksella hajalle heti hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä, eikä se sen jälkeen pystynyt järjestäytyneeseen vastarintaan koko Valkeasaareen päättyneen operaation aikana. – Pajarin johtama joukko kulki reilusti edellä naapuriyhtymiään. Siksi Pajari sai sodan aikana nimityksen ”Kannaksen lumiaura”.

Pajari sai Mannerheim-ristin syyskuussa -41 ansioinaan mm Kannaksen takaisinvaltaus. Hänestä tuli ensimmäisen kerran Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritari nro 12 päivämäärällä 14.9.1941. Ylennys kenraalimajuriksi tuli sitten reilut kaksi viikkoa myöhemmin. Yhtään Mannerheim-ristiä ei ole annettu Talvisodan ansioista, mutta Pajaria ensimmäisen kerran palkittaessa eräänää perusteluna mainittiin Tolvajärven taistelu.

Vajaata vuotta myöhemmin oli Marsalkka Mannerheimin löydettävä isosta joukosta sodassa kunnostautuneita kenraaleja joku johtamaan Suursaaren valtausta suoraan hänen alaisuudessaan. Marsalkan valinta kohdistui poikkeuksellisesti, mutta tehokkaasti hyökkäysvaiheessa toimineeseen, kenraalimajuriksi ylennettyyn ja Mannerheim-ristillä palkittuun Pajariin. Taaskaan Mannerheim ei pettynyt, sillä Pajari toteutti saaren valtauksen nopeasti, taitavasti ja tehokkaasti.

Tämän onnistuneen operaation jälkeen Marsalkka antoi kaikkein vaikeimmat tehtävät Pajarille. Sellainen oli mm Pajarin joukkoineen Lapin sodassa suorittama uhkarohkea maihinnousu vihollisen selustaan Tornioon. Koko sotatoimi oli melkoista uhkapeliä, mutta se onnistui. Lopputuloksen me tiedämme: Tornio ja Rovaniemi vallattiin ja Pajari sai lokakuussa -44 toisen Mannerheim-ristinsä.

Kunnioitetut kuulijani, yhdistyksemme toteuttaa tarkoitustaan myös painotuottein. Elokuun lopulla 2017 ilmestyi Rautjärvellä julkaisumme numero 1 kertoen 18. Divisioonan Jääkärikomppanian tarinaa. Kirjan nimi on ”Pajarin Nyrkki – Jääk.K/18.D jatkosodassa”. Samana päivänä me paljastimme myös Salpalinjasta luvan kanssa otetun muistomerkkikiven tuolle ainutlaatuiselle, voisi jopa sanoa erikoislaatuiselle Jääkärikomppanialle. – Tolvajärven taisteluista 12.12.1939 kertovasta teoksestamme nro 3 kerroinkin jo teille.

Tänään ilmestyy julkaisumme numero 2 kertoen JR 16:n tarinaa täällä. Kuulemme kohta tarkemmin tästä kirjasta, jonka nimenä on ”JR 16 Taavetissa – JR 16:n toiminta YH:n aikana syksyllä 1939”. Sen tekijänä on vuosien mittaisen uurastuksen tuloksena eversti evp Erkki Eskelinen tukenaan Pajarin Poikiensotahistorioitsija Tuomo Juntunen. Kirjan oivalliset kartat on piirtänyt jo mainittu Heikki Lahdenniemi. Herrat ovat aloittaneet pohjatyöt täällä jo vuonna 2013, kuusi vuotta sitten! Kiitos Erkki, Tuomo ja Heikki, jotka kaikki ovat täällä tänään.

Hyvä juhlaväki, haluan tämän tervehdykseni lopuksi esittää lämpimät kiitokseni Luumäen kunnalle ja ennen kaikkea kunnanjohtaja Anne Ukkoselle siitä, että saamme olla täällä tänään. Kiitos myös siitä, että kunnanjohtajan johdolla käynnistettiin noin pari vuotta sitten hanke nimeltään ”Pajarin Pojat Itsenäisyydentiellä”. Osan tuon hankkeen hedelmistä me nautimme tänään, loput tulevat käyttöön ensi keväänä. Hankkeen ydinhenkilöitä täällä Luumäellä ovat olleet projektipäällikkö Juha Tervonen ja projektisihteeri Elina Lyijynen. Kiitos teille kummallekin erinomaisesta yhteistyöstä. Kiitos myös Matti Kuukalle pyyteettömästä työstä hankkeessa ja kiitos erinomaisesta tuesta tähän juhlapäiväämme liittyen. Vielä haluan tässä vaiheessa kiittää ”Maijun Mestaa” ja Marjut Junttoa maittavasta lounaasta ja kohta nautittavista juhlakahveista. Lounaan meille kaikille tarjosi Luumäen kunta ja kahvit kustantaa ”Pajarin Pojat Itsenäisyydentiellä” -hanke. Kiitos myös Rakuunasoittokunnalle johtajanaan musiikkiyliluutnantti Marko Saikko.

Hyvät ystävät, kuten jo tämän tervehdykseni aluksi sanoin, me Pajarin Poikien Perinneyhdistyksessä olemme ylpeitä voidessamme esitellä Aaro Pajarin ja hänen alaisuudessaan toimineiden miesten ja naisten edesottamuksia täällä Luumäellä. Uskallan luvata, että Pajarin Poikien Perinneyhdistys ei varmaan ole Luumäellä viimeistä kertaa. Me saimme tänään jälleen yhden syyn tulla takaisin. – Hienoa, että meitä on täällä tänään näin paljon! – Kiitos!

Muistoja sotavuosilta 1939 – 45 Rakuunasoittokunta

”JR 16 Taavetissa” – esitelmä ja
kirjan Eversti evp Erkki Eskelinen julkistaminen

Juhlassa eversti evp Erkki Eskelinen kertoi JR 16n toimista Luumäellä ja esitteli aiheesta kertovan uunituoreen kirjansa.

JR 16 Taavetissa

Juhlassa julkaistiin PPPYn uusin julkaisu JR 16 Taavetissa – JR 16:n toiminta YH:n aikana syksyllä 1939″. Sen tekijänä on vuosien mittaisen uurastuksen tuloksena eversti evp Erkki Eskelinen tukenaan Pajarin Poikien sotahistorioitsija Tuomo Juntunen. Kirjan kartat on piirtänyt Heikki Lahdenniemi. Tekijäryhmä aloitti pohjatyöt Luumäellä jo vuonna 2013, kuusi vuotta sitten. Kirjan tilaukset: pppy (at) pajarinpojat.fi Hinta 15,- euroa + postimaksu.

Musiikkiesitys Kangasvarren ala-asteen koululaiset

Kangasvarren ala-asteen koululaiset

Kalervo Sipi esitti PPPYn tervehdyksen ja jakoi huomionosoituksia.

Sinisen Ristin miekkatunnuksella sai Luumäen kunta ja havunoksa tunnuksella kunnanjohtaja Anne Ukkonen, rouva Eeva Uusiheimala ja kapteeri res Matti Kuukka. A. O. Pajari -muistolevykeen ja kunniakirjan saivat Petri Uusiheimala, Leo Venäläinen, Juha Tervonen ja Elina Lyijynen.

Karjalaisten laulu Rakuunasoittokunta ja yleisö

Kahvia ”Joukolassa”

19.10.2019 Luumäen pääkirjastoon avattiin JR 16:n YH-vaiheista kertova näyttely, joka kertoo mm. JR16:n tekemistä linnoitustöistä. Näyttely tulee syksyn mittaan PPPYn käyttöön.

noin klo 16.15 – 16.45 ”JR 16 Taavetissa” -näyttely, Taavetin kirjasto; Virastotie 2

Kiitos runsaasta osanotosta.

Tolvajärven taistelusta 80 vuotta

Joulukuun 12. päivänä 2019 tulee kuluneeksi 80 vuotta pohjoishämäläisen Jalkaväkirykmentti 16:n maineikkaasta Talvisodan taistelusta Tolvajärvellä. Rykmentin komentajana toimi everstiluutnantti Aaro Pajari ja rykmentti oli koottu Tampereen sekä sen itä- ja pohjoispuolisten pitäjien miehistä. Tolvajärvellä saavutettiin 12. joulukuuta 1939 Talvisodan ensimmäinen torjuntavoitto, joka valoi uskoa maamme armeijalle taistelussa mies- ja asevoimiltaan ylivoimaista hyökkääjää vastaan.

Korpiselkätalo on rakennettu mukaellen luonnonkauniilla Tolvajärven harjulla sijainnutta matkailumajaa, joka valmistui kesällä 1939 ja tuhoutui sotien aikana.

Tuupovaaran Hoilolan Korpiselkätalolla järjestettiin 7.9.2019 Maanpuolustusjuhla, jonka pääaiheena oli Tolvajärven taistelun muisto.

Ennen juhlatilaisuutta oli liturgia Hoilolan ortodoksisessa kirkossa sekä ekumeeninen muistopalvelus ja seppeleiden lasku kirkkopihassa olevalla rajan taakse jääneiden korpiselkäläisten muistomerkillä.

Maanpuolustusjuhla Korpiselkätalolla,
Tuupovaaran Hollolassa la 7.9.2019.

Ohjelma
Klo 10.00 Liturgia
Hoilolan ortodoksisessa kirkossa, Tsiikontie 6 a, Hoilola

Klo 11.30 Seppelten lasku ja
Ekumeeninen muistopalvelus muistomerkillä (ort.kirkon vieressä).

Seppelten lasku kirkkopihassa olevalla rajan taakse jääneiden korpiselkäläisten muistomerkillä.
Korpiselkäläisten muistomeri, Helena Pajari-Turpeinen (oik.)

Klo 12.00 – 13.00 Lounas
Korpiselkätalolla Korpitalontie 5, Hoilola

Korpiselkätalolla

Juhlassa musiikkia esitti MPK Savo-Karjalan soittokunta ja juhlapuheen piti Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen puheenjohtaja, kenraalimajuri evp Kalervo Sipi.

Tervehdyssanat Jaakko Jeskanen, Korpiselän pitäjäseura

Musiikkiesitys Mari Matveinen

Pohjois-Karjavartioston tervehdysluutnantti Tuomo Hassinen

Karjalaisten lauluyleisö ja MPK Savo-Karjalan soittokunta

Juhlapuhekenraalimajuri Kalervo Sipi

Karjalan Jääkärien marssiMPK Savo-Karjalan soittokunta, johtaa dir.mus. Erkki Kettunen

Isänmaalle
Veteraanin iltahuuto
MPK Savo-Karjalan soittokunta, johtaa dir.mus. Erkki Kettunen

Joensuun kaupungin tervehdys
kaupunginsihteeri Jari Horttanainen

Humppasikermä
MPK Savo-Karjalan soittokunta,
johtaa dir.mus. Erkki Kettunen

Päätössanat Juhani Talvela,
Tolvajärven taistelujen perinnetoimikunta

Maamme-laulu

Järjestäjät:
Korpiselän Pitäjäseura ry ja
Tolvajärven taistelujen perinnetoimikunta

Maanpuolustusjuhlan järjestivät Korpiselän Pitäjäseura ry ja Tolvajärven taistelun perinnetoimikunta, jonka puheenjohtajana toimii Juhani Talvela, Tolvajärvi-Ilomantsi -alueella taistelleen Ryhmä Talvelan komentajan, eversti Paavo Talvelan pojanpoika.

PPPY:n jäseniä Hollolassa. Terttu Suokas, Harri Virtapohja, Vappu Rauhalahti, Juhani Talvela, Kale Sipi. Seija Sipi sekä Helena Pajari-Turpeinen.

122 vuotta Pajarin syntymästä

Aaro Olavi Pajari syntyi tasan 122 vuotta sitten heinäkuun 17. päivänä 1897 Asikkalan kirkonkylässä, jossa hänen isänsä Olli Pajari toimi kansakoulunopettajana. Aaro syntyi perheeseen neljäntenä lapsena.

Molemmat vanhemmat olivat karjalaisia, isä Olli Pajari kotoisin Rautjärven pitäjän Pajarinkylästä, äiti Maria Helena, o.s. Laatunen, Sortavalasta.

Aaro Pajari kertoi vanhemmistaan näin: ”Isä, Olli oli kotoisin köyhästä kodista Rautjärveltä. Hän lähti raivaamaan itselleen omalla tarmollaan tietä sivistystä kohti, tullen kansakoutunopettajaksi ja päästen pitemmällekin kuin tavallinen opettaja, Suomen kansanedustajaksi. Äiti oli yksinkertaisista oloista Sortavalasta, ahkera ja kodin hyväksi kaikkensa uhrannut nainen. Paljon vanhemmat koettivat lapsilleen antaa, ennenkaikkea vetvollisuudentuntoa ja isänmaanrakkautta.

Olli Pajari valmistui 1891 opettajaksi Sortavalassa ja työskenteli kansakoulunopettajana 18 vuotta Asikkalan kirkonkylän koulussa.

Olli Pajari valittiin Suomen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa vuonna 1907, Suomen ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan, Suomalaisen puolueen kansanedustajaksi Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä, tulevan presidenttimme Juho Kusti Paasikiven kanssa. Muita kanssa kansanedustajia olivat mm. P. E. Svinhufvud, Kyösti Kallio, Santeri Alkio, Eero Erkko, Miina Sillanpää, Yrjö Sirola, Väinö Tanner ja Oskari Tokoi.

Suomen tuleva presidentti ja Olli Pajari eduskunnassa

Suomen ensimmäisen yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella valitun eduskunnan avajaisistunto oli 25. toukokuuta 1907 Helsingin Vapaapalokunnan talon juhlasalissa osoitteessa Hakasalmenkatu 3. Vuonna 1907 eduskunnan keski-ikä oli 41 vuotta. Eduskunnasta toivottiin lehdistössä yhteiskunnan uudistajaa ja kansan yhdistäjää.

Olli Pajarin perheellä oli suuri merkitys vapauden tahdon herättäjänä Hämeessä. Nuoresta ja monipuolisesti lahjakkaasta opettajasta tuli todellinen nuorten ja kansan johtaja. Hänet valittiin maakunnan ensimmäisen nuorisoseuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi heti saavuttuaan. Ahkerana ja taitavana puhujana ja sanomalehtikirjoittajana ulottui hänen työnsä koko maakuntaan.

Pajarin perhe muutti v. 1905 Asikkalan kirkonkylältä Rutalahteen, kauniin Ruotsalaisen rannalle. Muutto suoritettiin hinaajan vetämällä proomulla Päijänteen yli.

Kun tavarat oli Vääksyssä lastattu proomuun, asettui isä nojatuoliin kannelle lepäämään. Aaro siskoineen leikkivät isän ympärillä.

Huomaamattaan peruutti vilkas Aaro-poika laidan yli suoraan Päijänteeseen.

Tilanne oli vakava, mutta päättäväinen isä hyppäsi heti laidalta järveen, ui Aaro-pojan kiinni ja sai nostettua pojan syvyyksistä ristiin liitetyistä käsistä. Seikkailu päättyi onnellisesti ja saatiin heidät takaisin laivaan.

Mannerheimin patsalla

Muistotilaisuus ja seppeleenlasku Mannerheimin patsaalla Leinolassa 4.6.2019 klo 18.00.

LIPPUJEN VASTAANOTTO

MARSALKAN HOPEATORVET
MPK Hämeen soittokunta, johtaa Tapani Virkki

PUHE – Kuntayhtymäjohtaja Antti Lahti

JÄÄKÄRIMARSSI – MPK Hämeen soittokunta

KUORO Suomen laulusäv. Fredrik Pacius, san. Emil von Qvanten, suom. Taavi HahljaFinlandia-hymnisäv. Jean Sibelius, san. V. A. Koskenniemi Mieskuoro Pirkanmiehet, johtaa Marja-Liisa Rautelo

RUKOUS Pastori Laura Suokas

SEPPELEENLASKU
Tampereen varuskunnan, Tampereen kaupungin ja Vapaussodan Tampereen Seudun Perinneyhdistyksen edustaja

KESÄPÄIVÄ KANGASALLA
Pirkanmaan Maakuntalaulu MPK Hämeen soittokunta, kuoro ja yleisö

LIPUT POISTUVAT

Puolustusvoimain lippujuhla

Puolustusvoimain lippujuhlapäivä 4.6.2019
Kunniakäynti ja seppeleenlasku Kalenvankankaan sankarihaudalla klo 12.00 -12.30.

Helena Pajari-Turpeinen ja Markku Rauhalahti Kalevankankaan hautausmaa.

Lippujen vastaan otto – Satakunnan Lennoston esikuntapäällikkö

Suomalainen rukous ja Von Kothen hymni –
MPK Hämeen soittokunta, johtaa Pekka Ahonen.

Rukoukseen soitto, trumpetti
Rukous Kenttärovasti (evp) Jukka Lehto

Virsi 577:1-3 ..suo olla turva Suomenmaan..
MPK Hämeen soittokunta ja juhlayleisö.
Rukouksen päätössoitto, trumpetti

Puhe -Eversti Aki Heikkinen, Tampereen varuskunta

Lauluesitys – Suomen laulu säv. Pacius ja Finlandia-hymni säv. Sibelius.
Mieskuoro Pirkanmiehet, johtaa Marja-Liisa Rautelo

Seppeleen lasku – Tampereen varuskunnan päällikkö, Tampereen kaupungin ja Tampereen Sotaveteraanien Huoltoyhdistys ry:n edustajat.

Porilaisten marssi – MPK Hämeen soittokunta.

Suomen lippu poistuu – Satakunnan Lennoston esikuntapäällikkö.

Sysmän Pataljoonan Sotakoulun 1918 muistolaatan paljastus

16.5.2019

12.30 Seppeleenlasku Sysmän kirkkomaalla Vapaussodan muistomerkille.

Seppeleen laskevat Vapaussodan Perinneliiton pj. Kalervo Sipi, Itä-Hämeen Vapaussodan perinneyhdistyksen pj. Martti Pakarinen ja kunnallisneuvos Erkki Stjernvall.

Asikkalan Reserviläiset ry laskevat seppeleen Asikkalan hautausmaalla majuri Aarne Uimosen haudalle. Majuri Uimonen toimi 1918 Sysmän sotakoulun perustajana ja operatiivisena johtajana.

Pääjuhlan ohjelma Teatteritalolla,

13.00 Muistolaatan paljastaminen Teatteritalon ulkoseinään

Pääjuhla Teatteritalolla:

Tervehdyssanat, Vapaussodan Itä-Hämeen Perinneyhdistys ry, pj. Martti Pakarinen

Juhlapuhe. Vapaussodan Perinneliitto ry, pj. kenraalimajuri Kalervo Sipi

Sysmän kunnan tervehdys

Historiikki

Huomionosoitukset

Maamme Laulu